Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo hyvin inhimillisen, jokaisen suuhun sopivan kysymyksen kanssa

–Kuka meistä on suurin?

Jeesuksen vastaus vaiensi ja vaientaa. Lapsi on suurin. Lapsi on ihme. Lapsi on aarre. Kuin viimeisenä niittinä Jeesus toteaa:

–Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.

Lapsen oma enkeli on taivaallinen lastenvahti, joka suojelee ja varjelee, mutta myös puolustaa. Enkeli näkee Jumalan kasvot, ja uskon niistä enkelille välittyvän lasta kohtaan lempeyden ja hoivan, aitouden ja rohkeuden, tulevaisuuden ja toivon.

Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänään kolmekymmentä vuotta. Sopimus ei ole mielipide, vaan sen allekirjoittaneet 196 maata ovat sitoutuvat varjelemaan ja edistämään lasten ihmisoikeuksia. Kolmessakymmenessä vuodessa muutosta parempaan on tapahtunut paljon. Siitä huolimatta joka neljäs lapsi asuu kriisialueella tai konfliktien runtelemissa maissa. Tämä tarkoittaa lapsen arkeen pelkoa ja usein pakoa kotoa. Pahimmassa tapauksessa vammautumista tai perheenjäsenten menettämistä. Arjen uudelleen rakentaminen kestää pitkään, sielujen sirpaleiden kerääminen vielä pidempään. Joka neljänneltä lapselta viedään mahdollisuus lapsuuteen – aikuisten riitojen takia. Missä on silloin lapsen oikeuksien toteutuminen ja sopimuksen kunnioittaminen?

Ilmastonmuutos vaikuttaa lapsiin kammottavalla tavalla.

Joka kolmas lapsi on näkymätön, eli häntä ei ole rekisteröity minnekään. Tämä tarkoittaa usein koulun tai terveydenhuollon ovien sulkeutumista. Mitä tarkoittaa itsetunnolle, kun et ole olemassa muille edes paperilla? Valtion velvollisuus on syntyneen lapsen rekisteröinti. Tämä tulisi muistaa myös Euroopassa, jossa maanosamme suurin etninen vähemmistö, romanikansa, elää vailla perusoikeuksiaan.

Ilmastonmuutos vaikuttaa lapsiin kammottavalla tavalla. Se lisää tappavia tauteja, ajaa ihmiset pois kodeistaan, sysää nälänhätään. Lapsen arkeen se tarkoittaa sairastelua, aliravitsemuksen vaurioittamaa kehoa ja mieltä, ja huteraa tulevaisuutta.

Lapsiavioliitot ja aliravitsemus ovat vähentyneet, yhä useampi lapsi käy koulua ja lapsityöläisten määrä on pienentynyt.

Onneksi on myös niitä ihania uutisia. Jokainen syntyvä lapsi on sellainen. Lasten elämään vaikuttavia asioita on pystytty muuttamaan sitkeällä ja määrätietoisella työllä. Lapsiavioliitot ja aliravitsemus ovat vähentyneet, yhä useampi lapsi käy koulua ja lapsityöläisten määrä on pienentynyt. Suomi on kolmanneksi paras maa maailmassa olla lapsi – heti Ruotsin jälkeen. Suomessakin turvallista lapsuutta varjostavat monet haasteet ja myös ne on pystyttävä kitkemään: Aikuisten on varmistettava, ettei eriarvoistuminen pääse kasvamaan ja lapsiköyhyyden jo nyt olemassa olevat riskit vaurioittamaan yhtään lasta.

Lapsen oikeuksien päivänä on hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä, kuka meistä onkaan suurin. Antaa taivaan enkeleiden hoitaa hommansa ja olla lasten turvana. Meille ihmisille jää myös urakkaa, ja väitänpä, että sillä on Jumalan silmissä merkitystä. Lapset jos ketkä tarvitsevat jokaisen ponnistelua oikeudenmukaisemman maailman eteen. Me aikuiset kyllä osaamme vaatia arkeemme monenlaista hyvää, mutta harvoin rohkenemme korottaa ääntämme vääryyden poistamisen puolesta, asioiden, joilla oikeasti on väliä.  Sehän olisi tietoista riskinottoa – siinä joutuu punnitsemaan myös oman toimintansa oikeutuksen, valintojen reiluuden ja sydämen lempeyden.