Charles Dickens kuvailee elämää Lontoossa ja Pariisissa ennen Ranskan vallankumousta: “Tämä oli aikakausista paras ja pahin, se oli viisauden ja hulluuden ikä, uskon aika, epäilyksen aika, valon ja pimeyden aika, tämä oli toivon kevät ja epätoivon talvi, meillä oli kaikki edessämme eikä mitään edessämme, kuljimme kaikki suoraa päätä taivaaseen, kuljimme kaikki suoraa päätä toista tietä” (Sitaatti teoksesta Kaksi kaupunkia, Charles Dickens)

Tämä on epätoivon talvi.

Elämme historiallisesti ennen kokemattomia aikoja. Tämä on epätoivon talvi. Huoli ja pelko ovat tunkeutuneet yhteiskuntiimme. Joudumme kohtaamaan tuntemattoman. Meitä pommitetaan erilaisilla ohjeilla: pese kätesi, aivasta nenäliinaan, älä koskettele kasvojasi, pidä etäisyyttä muihin ihmisiin, pysy kotona, seuraa uutisia. Ohjeet eivät kuitenkaan poista sitä levottomuutta ja ahdistusta, jota useimmat meistä tuntevat.

Meidät ympäröi jokin sellainen, mitä emme voi nähdä. Olemme sellaisten ihmisten saartamia, jotka saattavat tartuttaa meihin viruksen, joka on vienyt jo turhan monta elämää ihmisiltä eri puolilla maailmaa.

Ihmiset kohtaavat täällä Ugandan pääkaupungissa Kampalassa erilaisia myyttejä ja tietämättömyyttä. Viime viikolla kaksi ihmistä ilmoitti minulle iloisesti, että Kiinassa oli kehitetty koronan parantava lääke, jota lähettäisiin eri puolille maailmaa. Heidän innokkuuttaan hillitsi Maailman terveysjärjestö WHO:n WhatsApp-sivulla julkaiseman viestin karu todellisuus: Koronavirukseen tai sen aiheuttamaan covid-19 -sairauteen ei ole olemassa rokotetta, lääkettä tai hoitoa. Ristiriitainen tieto herättää ihmisissä lisää huolta: Ketä me uskomme? Mikä on luotettava tietolähde?

Koulut suljettiin yhden päivän varoitusajalla ja 15 miljoonan lapsen käskettiin mennä kotiin.

Monet vanhemmat ja huoltajat olivat ponnistelleet ja tehneet uhrauksia saadakseen kasaan varat lastensa koulutusta varten. He tiesivät etteivät he tarvitsisi niin paljoa ruokaa kotona, koska heidän lapsensa saisivat ruoan sisäoppilaitoksissa. Sitten koulut suljettiin yhden päivän varoitusajalla ja 15 miljoonan lapsen käskettiin mennä kotiin. Nyt vanhemmilla on lisätaakka lastensa ruokkimisesta ja heistä huolehtimisesta.

Eräs tyttö totesi: ”Rehtori, jätimme poshomme (maissijauhoista tehty ruoka) ja papumme koululle. Anna meille nyt se ruoka, jonka jätimme sinne, muuten kuolemme nälkään kotona.” Hyvityksistä ei ole Ugandassa kuultukaan.

Monet ugandalaiset selviytyvät päivä kerrallaan. Heillä saattaa olla työ, josta he saavat toimeentulonsa. He menevät työhön boda bodalla (moottoripyörätaksilla) tai matatulla (minibussilla). Nyt näillä kulkuvälineillä liikkuminen on kielletty. Heillä ei ole mitään keinoa päästä töihin. Ilman työtä he eivät saa rahaa ja ilman sitä heillä ei ole mitään, millä ostaa ruokaa. Suurimmalla osalla ei ole lainkaan säästöjä.

”Me kuolemme nälkään, emme virukseen”, muuan ugandalainen totesi minulle ja jatkoi: ”Kumpi on vaarallisempi, sairaus vai rajoitukset? Viruksesta saatan parantua, mutta ilman ruokaa kuolen varmasti.”

Kirkoilla on nyt mahdollisuus olla osallisena ”toivon keväässä” keskellä ”epätoivon talvea”.

Jotta voimme täyttää suurimman käskyn rakastaa lähimmäisiämme, meidän täytyy suojella heitä ja olla vaarantamatta heidän terveyttään. Kristillinen vastaus koronavirukseen on pysyä kotona ja pitää etäisyyttä muihin ihmisiin. Vastaus ikivanhaan kysymykseen ”olenko veljeni vartija” on ”kyllä”.  Minulla on velvollisuus olla vahingoittamatta lähimmäisiäni. Minun täytyy pyrkiä ajattelemaan, mikä on hyväksi toisille ihmisille.

Fida työskentelee paikallisten kumppanien kanssa, jotka itäisessä Afrikassa ovat helluntaikirkkoja. Maailmanlaajuisesti helluntaikirkot ja karismaattiset liikkeet edustavat yli 500 miljoonaa ihmistä. Niillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä jotakin tässä yllättävässä ja ennenkokemattomassa tilanteessa. Kirkot lähestyvät nyt jäseniään muun muassa sosiaalisen median kautta viesteillä, joilla yritetään ennaltaehkäistä tautia ja välittää toivoa.

Helluntailiike on laittanut pyörät pyörimään saadakseen kirkot osallistumaan kamppailuun koronapandemiaa vastaan. Kirkot julkaisivat viime viikolla kannanoton, joka oli otsikoitu: ”Covid-19: Maailman helluntaiyhteisön (PWF) lähetyskomitean suositukset kirkoille”. Dokumentin tarkoitus on auttaa kirkkoja tunnistamaan, suunnittelemaan, sopeutumaan ja vastaamaan koronakriisiin (covid-19). Kirkoilla on nyt mahdollisuus olla osallisena ”toivon keväässä” keskellä ”epätoivon talvea”.

 Ole turvassa noudattamalla turvatoimenpiteitä.

Ole viisas kuuntelemalla viranomaisten ohjeita.

Ole ystävällinen tukemalla toisia ihmisiä.

Rukoile.