Uinuva Zahónyn pikkukaupunki Unkarin ja Ukrainan rajalla muuttui hetkessä kuhisevaksi risteysasemaksi. Yksi kohti uutta elämää suunnistavista on Kiovasta paennut Elena.

Zahónyn juna-asemalle saapuu yksi toisensa jälkeen junia Ukrainan puolelta. Seitsemäntoista päivää sodan alkamisen jälkeen junasta nousee vaaleahiuksinen nainen kahden tyttärensä kanssa. Tytöillä on reput selässä. Äidin kasvoilta näkyy jo väsymys, sillä takana on pitkä matka ja harteilla painaa suuri huoli. 

Junasta noustaan hitaasti ja asema täyttyy viiveellä, sillä jokainen matkustaja tarkastetaan yksitellen. Raiteiden yli kulkevat ihmiset toivotetaan tervetulleeksi: heitä autetaan kantamaan tavaroita ja ensihätään tarjotaan vesipulloja. Juuri saapunut perhe siirtyy asemahallin ulkopuolelle etsimään ruokaa. 

– Päätimme mieheni kanssa jo sodan alussa, että minun on paettava lasten takia. Emme halunneet tyttöjen joutuvan kestämään jatkuvasti sireenin ääntä tai piiloutumaan pommisuojiin. Halusin viedä lapset suojaan. Mieheni jäi Kiovaan puolustamaan kaupunkia, minä ja tytöt lähdimme Länsi-Ukrainaan vuorille, kertoo Elena. 

Päätöksen tehtyään perhe oli ajanut pysähtymättä 24 tuntia päästäkseen turvaan.  

– Majoituimme ensin lännessä sijaitsevaan hiihtokeskukseen. Paikka ei ole erityisen kallis. Lunta oli paljon ja koiramme riemuitsi siitä!  

Yhteys Mariupoliin katkesi

Nyt Elena istuu 12-vuotiaan tyttärensä Tanyan kanssa aseman eteen pystytetyssä teltassa ja syö pastaa. Tanya osaa vähän englantia ja kertoo voivansa ihan hyvin. Unkarilaisten ystävällisyys ja hyvä vastaanotto yllätti heidät. Yhdeksänvuotias Mary on jo syönyt ja seikkailee ympäri telttaa levottomasti. 

– Kun kuulimme lähelle osuneesta ilmaiskusta, päätimme lähteä kauemmaksi ja pyrkiä rajan yli. 

Chopin asemalla Ukrainassa perhe joutui odottamaan useamman tunnin ennen kuin he pääsivät rajan ylittävään junaan. Matka on edelleen kesken. Pian heidän pitää nousta Budapestin junaan. Matka rajalta Budapestiin ja sieltä toisiin kaupunkeihin tai lentokentälle on pakolaisille ilmainen. Elena antaa hieman ruokaa perheen pienelle koiralle ja nousee sitten tyttöjen kanssa hakemaan suurta vihreää kangaslaukkua. Laukku löytyy asemahallin väenpaljouden keskeltä. 

– Oma tarinani ei ole niin traaginen kuin joidenkin toisten. Minulla on läheinen ystävä Mariupolissa. Yritin pitkään saada hänet uskomaan, että nyt pitää heti lähteä sieltä pois. Hän ei suostunut, vaan jäi Mariupoliin. Emme enää päiviin ole saaneet yhteyttä häneen, sanoo Elena liikuttuneena. 

Toivon todella, että meillä on koti, johon palata.

Pelko ystävän, puolison ja muiden läheisten kohtalosta on läsnä päivittäin. Elenan omat vanhemmat ovat menehtyneet viimeisen vuoden aikana. 

– Minulla on jo kaksi tragediaa takana, mutta ajattelen sen olevan hyväkin. Isäni oli sairas eikä olisi kestänyt tätä, joten meidän olisi pitänyt jäädä Kiovaan. En olisi voinut tuoda tyttöjä turvaan, Elena selittää. 

Elena kertoo monien vanhempien ihmisten kieltäytyvän lähtemästä ja uskoo, että hänen vanhempansa olisivat toimineet samoin. Koti on Elenankin mielessä koko ajan. Hän saa tietoa kotikaupunkinsa tilanteesta viestittelemällä naapuriensa kanssa. 

–Toivon todella, että meillä on koti, johon palata. Olen kuitenkin nähnyt ja kuullut, miten pommit tuhoavat, Elena huokaisee.  

Matka jatkuu

Zahónyn juna-aseman laiturilla seisova perhe on revitty juuriltaan. Ujo Mary puristaa pehmolelua rintaansa vasten. Se oli ensimmäinen asia, jonka hän pakkasi mukaan. Tanya haaveilee Wienin konservatorion opinnoista. Nyt tytöillä on edessä pitkä matka. 

Internetin kautta Elena on saanut ystävän, joka tulee vastaan Budapestin asemalle.  

– Olen niin kiitollinen ja yllättynyt ihmisten ystävällisyydestä, vaikka varmasti olisin tehnyt itse samoin, Elena hymyilee. 

Asemalaiturilla alkaa levoton liikehdintä. Junan ovet avautuvat ja luvan saatuaan ihmismassa vyöryy aallon lailla kohti junavaunuja. Vapaaehtoiset auttavat isompien kantamuksien kanssa ja yhteistuumin kaikki saadaan junaan. Elena kääntyy vielä ovella sanomaan hyvästi. Maryn ja Tanyan äänet kaikuvat sisältä. Vähän myöhemmin juna viheltää ja aloittaa matkansa kohti Budapestiä vieden sinne monta sydäntä särkevää tarinaa, joilla toivottavasti on onnellinen loppu. 

---

Lahjoittamalla voit auttaa niin ihmisiä Ukrainassa kuin niitä, jotka Elenan tavoin ovat paenneet maan rajojen ulkopuolelle.