Julietta istuu hätämajoituksen lattialla olevan patjan reunalla. Rauhallisesti juttelevan 32-vuotiaan äidin silmissä kiiltää huoli. Kaksi perheen lapsista on hänen luonaan turvassa, mutta 13-vuotiasta poikaa ei päästetty rajan yli. Hän jäi isänsä kanssa Ukrainaan.

Sodan sytyttyä ja ruuan saannin vaikeuduttua Julietta päätti miehensä kanssa, että lasten on voitava olla turvassa tavalla tai toisella. Vaikka heidän kotikylässään ei sodita, eivät vanhemmat halunneet lasten joutuvan elämään pommihälytysten keskellä ja pelon ilmapiirissä. Yhteisen keskustelun tuloksena he päättivät, että perheen tulisi paeta Unkariin. Koko perhe lähti kohti rajaa.

Epätoivoa rajalla

Rajan ylittäminen ei ollut helppoa. Poistuessaan Ukrainasta perheen piti näyttää passit. Kaikilla romaniväestöön kuuluvilla ei välttämättä ole passia, mutta Juliettan perheestä kaikilla oli edes jonkinlaiset henkilöllisyyspaperit mukana. He ojensivat paperit, mutta rajavartijat eivät uskoneet pojan olevan vasta 13-vuotias. Pitkä teini-ikäinen poika näytti vartijoiden mielestä vanhemmalta, joten häntä ei päästetty rajan ylitse.

En voi tehdä tätä enää vaan haluan pysyä kotona.

Vanhemmat yrittivät keskustella venäjäksi työntekijöiden kanssa, mutta väkeä oli rajalla paljon. Viranomaiset eivät ehtineet ja voineet keskittyä heihin. Koko perhe kääntyi takaisin kotiin.

– Sanoin, että en voi tehdä tätä enää vaan haluan pysyä kotona, kertoo Julietta

Perheen isä oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että ainakin äidin ja tytärten olisi paettava. Hän jäisi pojan kanssa Ukrainaan.

– Mieheni pyysi, että pelastaisin tyttäremme ja pakenisin, Julietta sanoo hiljaa.

Uusi yritys

Yhdessä koko perhe palasi rajalle, mutta vain äiti ja tyttäret ylittivät rajan.

– Halusin palata takaisin. Tuntui tuskalliselta jättää oma poikansa sodan keskelle, Julietta huokaa silmät kosteina.

Suunnitelma, jossa perhe yhdessä pakenisi turvaan, oli musertunut. Juliettan aviomies on unkarilainen, joten hänen pitäisi päästä rajan yli. Mutta ennen kuin poika saadaan turvallisesti Unkariin, ei myöskään isä ole tulossa.

Halusin palata takaisin. Tuntui tuskalliselta jättää oma poikansa sodan keskelle.

Julietta tyttärineen on unkarilaisille kiitollinen saamastaan avusta ja turvasta. Ukrainan puolella monet ovat yrittäneet auttaa perhettä ja nyt näyttää siltä, että poika pääsisi vielä rajan ylitse.

Tulevaisuus on auki

Julietta kertoo rukoilevansa rauhaa. Tärkeintä hänelle on juuri nyt se, että sota loppuisi ja perhe voisi olla onnellisesti yhdessä.

– Haluan vain nähdä perheeni uudelleen, Julietta sanoo.

Paluu Ukrainaan on kaikkien mielessä. Julietta haluaisi aloittaa perheensä kanssa elämän uudelleen Ukrainassa, sillä hän näkee itsensä töissä vain Ukrainassa.

– Meillä on toistaiseksi koti, minne palata. Mieheni huolehtii nyt talosta eikä sillä alueella ole vielä sotilaita eikä pommituksia.

Yhteys kotiin toimii puhelimen ja netin avulla. Pojan mahdollinen pääsy rajan ylitse luo kimmeltävän toivon Juliettan silmäkulmaan, kun helpotus ja huoli alkavat purkautua.

---

Julietta perheineen on siirtynyt sittemmin Slovakiaan, mutta poika on edelleen Ukrainassa. Ukrainalaisten hätä on edelleen todellinen. Sinä voit auttaa lahjoittamalla.