Raamatusta löytyy noin 3 000 mainintaa köyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Näistä iso osa liittyy lapsiin.

Psalmissa 10 sanotaan: Herra, sinä teroitat korvasi ajaaksesi orvon ja sorretun oikeuksia. Jesajan kirjassa kehotetaan: Oppikaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, ojentakaa sortajaa, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa (Jes. 1:17).

Lapsille kuuluvien oikeuksien toteutuminen muuttaisi radikaalisti koko maailman. Lapset ovat puolustuskyvyttömiä ja joutuvat usein eniten kärsimään aikuisten virheistä, kuten päihteistä, ihmiskaupasta ja sodista.

Muutos alkaa tapahtua, kun lapsi toteaa: ”olen arvokas”. Se on aina ensimmäinen askel ulos köyhyyden ja hyväksikäytön kierteestä.

Lapsella on koko elämä edessään. Niinpä tuhottu lapsuus on usein myös tuhottu aikuisuus.

Lasten hyväksikäytön, syrjinnän, köyhyyden, kouluttamattomuuden ja lapsikaupan poistaminen ovat tietysti hyvin monimutkaisia asioita, joihin vaikuttaminen on vaikeaa.

Asian pulmallisuutta kuvastaa myös meidän erilaiset tapamme nähdä lapset. Näemmekö heidät lähinnä avuttomina ja tarvitsevina hoivan kohteina vai lahjakkaina tulevaisuuden vaikuttajina, joilla on paljon lahjoja ja kykyjä ja valtava potentiaali, joka pitää valjastaa käyttöön?

Lapsen oikeuksiin pohjautuvan toiminnan keskeinen periaate on lasten huomioiminen ainutlaatuisina ja tasavertaisina yksilöinä. Yksilöinä, joille kuuluvat samat oikeudet riippumatta uskonnosta, sukupuolesta, terveydentilasta tai etnisestä taustasta. Lapsella on oikeus kehitykseen ja siihen, että hänen parasta etuaan vaalitaan.

Suomessa olemme onnekkaassa asemassa, sillä voimme pitää näitä asioita lähes itsestään selvinä, mutta kehittyvissä ja köyhissä maissa asiat ovat toisin.

Köyhät lapset joutuvat usein käsittämättömän syrjinnän kohteeksi. On vielä pitkä matka siihen, että esimerkiksi köyhä romanilapsi nähtäisiin arvokkaana yksilönä, jolla on oikeus löytää omat lahjansa ja kasvaa ja kehittyä täyteen potentiaaliinsa.

Jotta tilanne muuttuisi, jonkun on otettava asia esille ja puututtava syrjintää aiheuttaviin rakenteisiin ja asenteisiin.

Fidan kehitysyhteistyö perustuu oikeusperustaiseen lähestymistapaan ja sen pääpaino on nimenomaan lapsen oikeuksien edistämisessä. Paras tapa saada muutosta aikaan kehittyvissä ja köyhissä maissa on yhteiskunnan sortaviin rakenteisiin ja asenteisiin vaikuttaminen.

Käytännössä tämä tarkoittaa lasten asian ajamista aina korkeimpiin vaikutuselimiin saakka. Joskus on jopa tarpeen lyödä nyrkki virkamiesten pöytään ja todeta: ”lakikin sanoo, että myös vähemmistön edustajien on päästävä kouluun!”

Kosovossa, jossa olen työskennellyt, täytyi sananmukaisesti käydä vierailulla opetusministeriössä ja vaatia lasten oikeuksia.

Siellä kun oli vallalla sellainen ajatusmalli, että eivät romanilapset käy koulua vaan kulkevat kadulla kerjäten. Kuitenkin heillä on oikeus koulunkäyntiin, ja päättäjien tulee olla niitä, jotka heräävät tähän ja alkavat nähdä muutoksen mahdollisena.

On myös tärkeää, että lapset ja nuoret itse tiedostavat oikeutensa. Joissakin maissa valtio kyllä kustantaa romanilapsille koulukirjat, mutta lapset tai vanhemmat eivät osaa vaatia oikeuksiaan tässä asiassa. Heitä tulee valistaa heidän oikeuksistaan, jotta he osaavat pitää puoliaan.

Muutos alkaa tapahtua, kun lapsi toteaa: ”olen arvokas”. Se on aina ensimmäinen askel ulos köyhyyden ja hyväksikäytön kierteestä.

Kristittynä on hyvä muistaa, että Jumala on aina oikeudenmukaisuuden puolella, ja Hän on aina taistellut vääryyttä vastaan.