Siirtolaisperheen poika Henry Mononen lähti maailmalle Kanadasta parikymppisenä opiskelijana. Raamattuopinnot IK-opistossa, nuorisopastorin työ ja lopulta vuosikymmen lähetystyössä Thaimaassa ovat johdattaneet Henryn ja hänen vaimonsa Ruutin Japaniin.

Henry Mononen vastaa puhelimeen keväisestä Kiotosta.  

– Kevääseen kuuluu hyvää monin tavoin. Tämä on tällaista uusiutumisen aikaa, kun näkee lintuja ja kukkia. Japanissa kevät on hienoa kirsikankukkien kukinta-aikaa, kertoo tunnelmiaan Fidan lähetti, Japanin maakoordinaattori Henry Mononen Fidan tuottamassa FidaPodi-lähetyksessä. 

Noin vuosi sitten Henry muutti Japaniin vaimonsa Ruutin kanssa. Sitä ennen he olivat lähetystyössä Thaimaassa 12 vuotta. Siellä Monoset osallistuivat Full Gospel -helluntaikirkon nuorisotyöhön, järjestivät seminaareja ja muuta nuorille ja nuorille johtajille. Suurin työsarka kuitenkin liittyi Entrance-kahvilan perustamiseen. Vuonna 2013 perustettu kahvila ja studiokeskus toimii nykyään pitkälti thaitiimin vetämänä.  

– Muutama vuosi sitten koimme, että ovet Thaimaassa alkavat sulkeutumaan ja Japani nousi horisonttiin. Mietimme miksi juuri sinne. Kävimme siinä välissä Suomessa ja Kanadassa ja rukoilimme asiaa. Yhdessä seurakunnan ja Fidan kanssa tulimme siihen päätökseen, että Japani on tuleva kohteemme.  

Ruut ja Henry Mononen.

Tuttu ja tuntematon Japani 

Monen mielikuvissa Japani on moderni, kaunis ja kulttuuriltaan rikas. Täysin vieras maa ei Japani Monosillekaan ollut. 
– Olimme molemmat käyneet Japanissa aikaisemmin, mutta toki siellä eläminen on erilaista monessa suhteessa. Ensimmäinen vuosi on ollut aika seesteinen lasku uuteen maahan ja kulttuuriin, Henry kertoo.   

Vaikka japanilainen kulttuuri on hyvin erilaista Thaimaahan tai Suomeen verrattuna, on siinä kuitenkin jotain samaa Suomen kanssa. Japanissa on esimerkiksi vahva kylpyläkulttuuri ja usein niissä myös saunat.  

– Meidät on otettu hyvin vastaan ja kertoessamme olevamme suomalaisia, tulevat nopeasti puheeksi Iittala, Marimekko, sauna ja muumit, Henry naurahtaa.  

Lähetti vai pastori 

 Monosten tehtävänä on tällä hetkellä kulttuuriin ja kieleen tutustuminen sekä yhteistyön rakentaminen paikallisen kirkkokumppanin, Tanritsu Pentecoste Kyokai Fellowshippu (TPKF), kanssa.   

– Japanissa pastoreiden keski-ikä on noin 68 vuotta ja kiertäessämme Japanin seurakuntia huomaamme, että nuoria kyllä löytyy vastuutehtävistä, mutta ei niin paljoa. Siinä on haastetta.  

Henry Mononen kuvailee, että heidän roolinsa lähetteinä onkin olla suhteiden luojia. 

– Lähetystyö on pohjimmiltaan sitä, että olemme evankeliumin asialla, luomme suhteita ja sitä kautta viemme sanomaa eteenpäin. Olemme vähän erilaisia kuin paikalliset kristityt täällä ja tuomme jotain heidän kulttuuriinsa sitäkin kautta. 
Monesti lähetti-sanaa käyttäessä ihmisille tulee mielikuvia henkilöstä, joka ajaa pyörällä ympäri kyliä jakaen lentolehtisiä.  

– Siksi käytän mieluummin pastori-nimikettä, Henry naurahtaa. – Työ sisältää paljon muutakin kuin julistamista, esimerkiksi seurakunnan käytännön asioiden hoitamista.   

Rukousaiheena Japani 

Monosen sydämellä on herättää uskovat rukoilemaan Japanin seurakuntien puolesta.  

– Realiteetti on, että Japani on maailmaan toiseksi suurin saavuttamaton kansanryhmä. Kaduilla japanilaisia katsoessa tulee tunne, että mitä minä voisin saada täällä aikaan?  

Onneksi Monosilla on hyvät tukiryhmät ja lähettäjäseurakunnat.  

– Selkeä rukousaihe on Japani maana, jossa on laskeva kristittyjen prosenttimäärä. Miten Japaniin saataisiin enemmän kristittyjä, jotka voivat palvella maassa oman ammattinsa kautta? Sitä kauttahan japanilaiset pääsevät tutustumaan siihen, mitä Kristus voi tarjota heille ja heidän arkeensa, miettii Henry ja kiittää FidaPodin kuuntelijoita ja kaikkia työn tukijoita esirukouksista.