Toisenlaista kierrätystä
Nairobissa yli 150 000 lasta asuu kadulla. Vietin aamupäivän katupoikien kanssa, tonkien roskakasoista arvotavaraa.
Fida perusti vuonna 2008 Kawangwaren slummiin Maisha Poa -katulapsikeskuksen. Suomalaiset osallistuivat projektiin lahjoittamalla Nenäpäivä-keräykseen ja monet tukevat projektia edelleen kummeina.
Sain tilaisuuden viettää erään sumuisen aamupäivän kahdentoista kadulla elävän nuoren miehen seurassa. Heistä jokaisella oli sydäntäsärkevä syy kadulle ajautumiseen. Yhden isä oli kuollut, eikä äidillä ollut varaa elättää poikaansa. Yksi oli heitetty ulos omasta kodistaan, kun isän uusi vaimo ei pitänyt pojasta. Kolmas oli paennut väkivaltaista isää. Jokaisen tarinan keskiössä oli valtava tuska. Sitä turruttaakseen suurin osa näistä pojista oli turvautunut aineisiin: Liimaan, tinneriin, kokaiiniin tai “tap tap” -masennuslääkkeisiin, joita voi ostaa kadunkulmista.
Eräs haisevista avoviemäreistä osoittautui kultakaivokseksi.
Lähdimme liikkeelle Maisha Poasta auringon noustessa. Pojat heittivät kangaskassin olalle ja lähtivät kierrokselle. Kuljimme slummin kapeita, mutaisia kujia pitkin. Yöllä oli satanut, joten viemärit tulvivat mudan sekaan. Viimein saavuimme haisevien roskakasojen luo. Pojat käyvät tonkimassa niitä päivittäin paljain käsin. Ihmetellen katselin, kuinka he löytivät haisevista kasoista arvokkaita asioita: metallinpaloja ja kovaa muovia. Löydöt he sujauttivat kassiin ja siirryimme seuraavalle roskapinolle. Yksi pojista löysi maasta tuhkakasan, yöllisen nuotion jäänteet. Pojat haravoivat tuhkaa sormillaan, etsien sen seasta nauloja, joita mahdollisesti oli ollut nuotiossa poltetuissa puissa. Naulat ovat arvokkaita!
Eräs haisevista avoviemäreistä osoittautui kultakaivokseksi. Pojat löysivät sieltä monta paria sandaaleja. Parin tunnin päästä pysähdyimme pikaruokalaan syömään aamiaista. Pojat hotkivat chapati-leipää (pannulla paistettua littanaa leipää) ja mandazi-munkkeja, ja sitten jatkoimme kierrosta.
Kun poikien kantamat säkit olivat täynnä, menimme Mercyn luo. Hän välittää metallia ja muovia ostajalle, joka kierrättää ne. Kassit punnittiin ja jokainen pojista sai aamun työstä euroissa laskettuna noin 50 sentin palkan, osa jopa euron arvoisen! Pojat kertoivat, että noin kolmella eurolla pärjäisi niin hyvin, että voisi syödä kolmesti päivässä.
Loppupäivän pojat aikoivat viettää tonkien roskakasoja slummin toisella laidalla. Jokaisen päivän ateria on ansaittava kovalla työllä.
Me suomalaiset uskomme kierrätykseen. Kierrätämme vähentääksemme jätettä ja suojellaksemme ympäristöä. Tänään sain todistaa hieman toisenlaista kierrätystä. Näille pojille slummin ”kierrätysjärjestelmä” on ainoa keino selvitä jokaisesta päivästä.
Tänäänkin mietin noita poikia ja sitä, ovatko he löytäneet jokapäiväisen leipänsä.
Maisha Poa -keskus tarjoaa päivittäin kymmenille lapsille ja nuorille lämpimän aterian, peseytymismahdollisuuden ja puhdasta vaatetta. Keskuksen työntekijät ovat lasten ja nuorten tukena, ohjaavat heitä vieroitukseen ja kouluohjelmiin. Projektin aikana sadat nuoret on pystytty ohjaamaan kadulta kouluun. Yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa meillä on mahdollisuus saada aikaan pysyvä muutos monen elämässä.
Tavoitteemme on, että Kawangwaren lapsilla olisi toivo ja tulevaisuus!
