Teini-ikäisen Jameelan käsien arvet kertovat tytön kokeneen elämän raadollisen puolen, vaikka huulilta purkautuu välillä tyttömäinen kikatus. Sen takana on tarina, jota kukaan ei toivoisi nuoren tytön kokevan. Siksi Jameela haluaa jakaa omansa.

Valokuvauksellisen kauniita riisipeltoja reunustavien palmujen katveeseen kätkeytyy pieni kylä. Tieltä näkyy vain muutamia taloja, mutta kun pujahtaa palmujen ohitse syvemmälle, löytyy sieltä elämää kuhisevia pihapiirejä. Kylää reunustaa joki, joka virtaa verkkaisesti, aivan kuin kuumuus olisi hidastanut sen kulkua.  

Kylän vaaleanvihreän koulun uudessa luokkahuoneessa ei vielä ole montaa huonekalua. Toisesta luokkahuoneesta kaikuu vaimeasti lasten iloisia ääniä. Välillä oravat ja linnut metelöivät ikkunan ulkopuolella. Ristikkoikkunan edessä istuu 17-vuotias Jameela. Vuosi sitten hänen elämänsä muuttui yhdessä illassa: koululaisesta tuli aikuisen miehen vaimo. Harmaaseen, kukilla kirjailtuun asuun pukeutunut Jameela katsoo puhuessaan suoraan eteensä.  

– En tiennyt avioliitosta mitään, se oli täysi yllätys, tyttö toteaa räpäyttämättä silmiään. 

Koska olin alaikäinen, minut vietiin tätini luokse, jotta poliisi ei löytäisi minua.

Palatessaan tuona päivänä koulusta Jameela sai tietää menevänsä naimisiin. Mitään ei ollut tehtävissä, eikä Jameelalta kysytty mielipidettä.  

– Kaikki tapahtui nopeasti samana iltana. Koska olin alaikäinen, minut vietiin tätini luokse, jotta poliisi ei löytäisi minua, Jameela kertoo.   

Illan varjoissa vietettiin häät niin nopealla aikataululla, ettei kaikkia vieraita ehditty kutsua. Ei ollut pinterestin avulla suunniteltuja koristeita ja huolella valittua hääkampausta. Ei onnenkyyneleitä tai unelmien täyttymystä. Koska alaikäisen naimisiinmeno on Bangladeshissa laitonta, tapahtui kaikki salassa. Jameela naitettiin vain 16-vuotiaana itseään yli kymmenen vuotta vanhemmalle miehelle, jota hän ei ollut ikinä tavannut.  

Nuoren tytön elämä mullistui: hän joutui jättämään perheensä, koulunsa ja kaverinsa ja muuttamaan toiseen kylään tuntemattoman miehen perheen luokse.  

Kun ystävät menivät seuraavana päivänä normaalisti kouluun, Jameela ei enää ollut siellä.   

Painajainen alkaa

Appivanhemmat hyväksyivät tytön, mutta tilanne muuttui pian painajaismaiseksi. Anoppi ei kohdellut nuorta ja kokematonta vaimoa hyvin. Jameelalla ei ollut tietoa, mitä kaikkea hänen tulisi osata. Aviomies ei huolehtinut uudesta vaimostaan, joka oli käytännössä vielä lapsi. Jameela ei saanut tavata enää ystäviään eikä liikkua kodin ulkopuolella vapaasti.  

Olin peloissani.

Ainoana lohtuna kaiken keskellä olivat puhelut parhaalle ystävälle, Nabithalle. Yhdessä tytöt itkivät Jameelan kohtaloa. 

Erään kerran ystävä sai selville suuren salaisuuden, jota Jameela oli kantanut sisällään. Vielä nytkin Jameelan on ensin hankala kertoa siitä ilman ystävän tukea.   

– Olin peloissani. Mieheni poltti tupakalla käsivarteni. En kertonut kenellekään. Vain ystäväni tiesi siitä, Jameela kertoo kyynelen kimmeltäessä silmäkulmassa.  

Jameelan kärsimys sattui myös Nabithaan. Ystävä eli painajaista, jonka ei pitäisi lain mukaan olla edes mahdollista. Nabitha päätti puhua Jameelan vanhemmille. Näillä oli ollut omat epäilyksensä siitä, että mies ei ollutkaan hyvä, huolehtiva aviomies. Nabithan paljastuksen jälkeen he hakivat tyttärensä kotiin. Vastoin kaikkia odotuksia avioero saatiin sovittua, ja Jameela sai palata vanhempiensa luokse. Kuukauden mittainen avioliitto oli ohi. 

“Tahdon toimia, jotta tätä ei tapahdu muille”

Aluksi kotiin palaaminen pelotti kovia kokenutta tyttöä. Avioero ei Bangladeshissa yleensä ole vaihtoehto, eikä naimisiin menneen nuoren naisen sovi palata enää kotiin. Tavallisesti aviomiehensä jättänyttä tyttöä tai naista ei hyväksytä takaisin yhteisöön. Jameela joutui miettimään sitä, miten yhteisö suhtautuisi häneen ja mitä hän tekisi, jos he sulkisivat hänet ulkopuolelle. Onneksi aviomiehen maine oli kiirinyt myös kotikylään ja muut vain iloitsivat siitä, että tyttö sai palata kotiin. 

– Päätin jatkaa opiskelujani. Haluan pärjätä elämässäni paremmin, Jameela sanoo päättäväisesti ja toteaa: – En haluaisi tämän tapahtuvan kenellekään muulle. Henkiset ja fyysiset ongelmat ovat osa tätä.  

Vaikka avioliitto on takana ja Jameelalla on mahdollisuus jatkaa opintoja, joutuu hän kantamaan haavoja koko elämänsä. Kuukauden pituinen avioliitto jätti elinikäiset jäljet. Jos nuori pakotetaan avioon liian aikaisin, kun hän ei vielä henkisesti ja fyysisesti ole siihen valmis, on sillä kauaskantoiset seuraukset. Jameela tietää sen.  

Silmistä heijastuu päättäväisyys, kun Jameela päättää tarinansa. 

– Haluan tehdä jotain, jotta tätä ei koskaan enää tapahtuisi muille. Voin mennä poliisin luokse tai toimia niin, että päätöstasolla asiat muuttuvat entisestä.  

---

Koulutus pelastaa tyttöjä pakkoavioliitoilta

Jameelan ja lukuisten muiden tyttöjen elämään vaikuttaa se, miten he itse ja muut heidän ympärillään ajattelevat tyttöjen oikeuksista. Fida järjestää yhdessä kumppaninsa kanssa työpajoja, joissa käsitellään lapsen oikeuksia. Yhteisöjen jäseniä autetaan ymmärtämään muun muassa, mitä haittaa varhaisesta avioliitosta voi olla. Tytöt oppivat arvostamaan itse itseään ja pojat seisomaan tyttöjen rinnalla. Myös vanhemmat ja opettajat saavat paljon uutta tietoa. Näin lapsiavioliittoon painostavat tavat voidaan muuttaa, eikä kenenkään tarvitse kokea samaa kuin Jameela.

Sinä voit auttaa! Lahjoittamalla Eväät elämään -kampanjaan tuet Fidan pitkäjänteistä työtä Bangladeshissa.

Lahjoita

• MobilePaylla haluamasi summa numeroon 76551
• Lahjoita 20 euroa tekstaamalla tekstaamalla FIDA20 numeroon 16155
• Tilisiirrolla: Fida International ry. IBAN-tilinumero: FI41 228 718 0000 5256, Viitenumero: 558002