Kun saavuimme Bangladeshiin, kone laskeutui uneliaan näköiseen maisemaan. Pian näkymä sai äänet ja värejä. Olimme saapuneet maahan, joka oli täynnä elämää, liikennettä, ääniä ja tuoksuja. Matkamme tarkoituksena oli tutustua Fidan työhön Bangladeshin maaseudulla ja sen pääkaupungin slummissa.

Vihellystä ja tööttäystä. Hautova kuumuus. Ihmisiä aidan takana odottamassa läheisiään. Autoja ajamassa edestakaisin ja poliiseja ohjailemassa niitä. Vilinän keskeltä löysimme Fidan työntekijät, Suvi Arghon ja Partho Suvron, jotka olivat meitä vastassa. Väsymys ei ehtinyt painaa silmiä, sillä kaikkialla tapahtui: noin 170 miljoonan asukkaan maa vaikutti muurahaispesältä. 

Tutustuimme Fidan kumppanin, Bangladeshin Assemblies of God -kirkon, Ashirbad-järjestön työntekijöihin. Valmistelimme yhdessä maaseudulle suuntautuvaa kuvausmatkaa. Illalla meillä oli aikaa ostaa muutamia vaatteita. Bangladeshilaiseen kulttuuriin kuuluu se, että naisilla on pitkät housut ja pitkä tunikamainen paita sekä huivi. Myös länsimaalaisten naisten odotetaan pukeutuvan samoin kunnioituksen osoituksena. Lopulta kaikki oli valmista ja pääkaupunki Dhaka jäi taakse. 

Lapset tarvitsevat unelmia

Seuraavana aamuna lähdimme matkaan Lounais-Bangladeshissa, Intian rajan kupeessa sijaitsevasta Jashoren kaupungista. Kadut kapenivat. Ajoimme markkinapaikan läpi ja ulos kaupungista. Pitkän hiekkatien varrella pysähdyimme. Palmut ja banaanipuut reunustivat tietä. Niiden katveessa oli portti, josta värikkäisiin asuihin pukeutuneet lapset kurkkivat. 

Muurien ympäröimän pihan keskelle oli asetettu katos. Sen alla oli puupulpetteja. Tänään tässä maalaiskylässä puhuttaisiin lasten oikeuksista ja tasa-arvosta: lapsiavioliitoista, lasten unelmista ja siitä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Bangladeshissa 59 % tytöistä naitetaan alaikäisinä, keskimäärin 16-vuotiaina. Päätöksen naimisiinmenosta tekee yleensä perheen isä, eikä tytöltä kysytä mielipidettä. Syitä lapsiavioliittoon on monia: köyhyys, suuri määrä lapsia ja kulttuurissa sitkeästi elävä uskomus siitä, ettei nuori nainen pääse naimisiin enää aikuisena. Lapsiavioliitto päättää tytön koulun ja asettaa hänet vaimon rooliin liian varhain. 

Fida ja Ashirbad levittävät oikeaa tietoa lapsiavioliitoista kymmenissä yhteisöissä eri puolilla Bangladeshia. Erilaiset työpajat antavat lapsille valmiuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Oli ihanaa päästä seuraamaan, kun tämän kylän lapset osallistuivat aktiivisesti työpajaan. Paikallinen tiimi osasi työnsä: hauskan ja monipuolisen ohjelman avulla käsiteltiin lasten tulevaisuutta, oikeuksia ja unelmia. 

Lasten täytyy oppia unelmoimaan. Muuten heillä ei ole tavoitteita, eikä mikään näissä yhteisöissä muutu.

– Lasten täytyy oppia unelmoimaan. Muuten heillä ei ole tavoitteita, eikä mikään näissä yhteisöissä muutu, sanoi Partho Suvron, Fidan kehitysyhteistyön maaohjelman johtaja.  

Taltioimme lasten unelmia ja juttelimme heidän kanssaan. Lääkärin urasta haaveileva poika oli tehnyt listan unelmansa tiellä olevista taloudellisista esteistä. Eräs tyttö puolestaan unelmoi siitä, että voisi asua aina vanhempiensa luona. Lasten tarinoissa toistui halu auttaa toisia ihmisiä ja muuttaa maailmaa.  

Tarinoita kaikissa väreissä

Seuraavaksi vierailimme naapurikylässä ja otimme selvää siitä, millaista on koulutytön arki riisipeltojen ja palmujen katveessa. Ajoimme perille auringonnousun aikaan. Tiellä oli jo vilkasta. Ison tien melu jäi taakse, kun ajoimme peltojen läpi kylään. Tapasimme 11-vuotiaan Brishtin aamulla, koska arki kylässä on työntäyteistä ja lapsetkin tekevät paljon kotitöitä: jo ennen koulun alkua pitää ruokkia eläimet ja tiskata aamupala-astiat talon kulmalla. Keskustelimme opettajien, vanhempien ja ohjelmamme työntekijöiden kanssa, jotta pystyimme ymmärtämään yhteisön arkea mahdollisimman hyvin.  

Bangladeshilaiset työtoverimme olivat yhdessä yhteisöjen kanssa etsineet sellaisia ihmisiä, jotka halusivat antaa meille haastattelun. Jokainen keskustelu oli ainutlaatuinen. Kohtasimme nuoria, rohkeita tyttöjä, jotka olivat saaneet tietoa omista oikeuksistaan ja olivat valmiita puolustamaan niitä. Tällaisia tarinoita tarvitaan lisää: Bangladeshissa on 38 miljoonaa lapsimorsianta. 

Kaksi äitiä

Tapasimme kaksi äitiä, joista toinen oli naittanut tyttärensä. Vain toinen äideistä hymyili. Molemmat heistä olivat joutuneet naimisiin nuorena ja he olivat sitä mieltä, ettei lapsiavioliitto ollut hyvä asia heille eikä myöskään heidän tyttärilleen.  

Tapasimme kaksi äitiä, joista toinen oli naittanut tyttärensä. Vain toinen äideistä hymyili.

Lapsensa naittanut äiti kertoi perheen taloudellisista haasteista: pieni palkka ei riittänyt kaikkien lasten elättämiseen. Avioliiton myötä tytön huolenpito oli siirtynyt toiselle perheelle. Ehkä tytön oli parempi olla siellä ja muulle perheelle jäisi nyt enemmän rahaa. Äidin ääni oli surumielinen.  

Köyhyys kylvää tuhoaan monella tavalla. Koronapandemia on syössyt monet bangladeshilaiset entistä syvempään ahdinkoon ja lisännyt lapsiavioliittojen riskiä.  

Jotta Brishti ja muut tytöt voivat elää turvattua lapsuutta ja nuoruutta, pitää monien asioiden muuttua yhteisöjen toiminnassa. Sosiaaliset normit kahlitsevat vielä miljoonia tyttöjä. Pitkäjänteisellä työllä yhteisöjen parissa voidaan saada aikaan muutosta. Bangladeshin kauneus on piilossa sen rosoisen pinnan alla, siellä, missä särkyneet sydämet ja haavoitetut mielet päättävät nähdä pidemmälle ja olla osa muutosta. 

Kummilapset, maailman muuttajat

Vierailimme matkan aikana myös Fidan kummien tukemassa koulussa Dhakassa. Siisti ja valoisa koulu tuntui keitaalta slummin aaltopeltisten talojen ja roskaisten katujen keskellä. Sinisissä koulupuvuissa kirmaavat lapset olivat iloisia, eikä mistään huomannut, ettei monen koululaisen elämä ollut helppoa. Näyttävät maalaukset koulun seinillä ja innostuneet, hyvin koulutetut opettajat loivat tunnelman, jossa jokaisen oli hyvä olla. Pienet koululaiset viilettivät oppitunneille pitkin käytäviä suurten, melkein itsensä kokoisten reppujen kanssa. Joy&Hope -koulu (suom. ilo ja toivo) lunastaa nimensä: Se on kuin aarreaitta, jossa lapset saavat ruuan, laadukasta opetusta ja monipuolisia harrastuksia iltapäiväkerhoissa.

Tapasimme tytön, joka oli estänyt ystävänsä avioliiton.

Oppitunneilla on käsitelty myös lapsen oikeuksia ja lapsiavioliittojen vaaroja. Opetus on saanut erityisesti tytöt toimimaan. Tapasimme tytön, joka oli estänyt ystävänsä avioliiton. Hän oli sanonut tämän vanhemmille, että avioliitto on laiton, eivätkä he saa pakottaa tytärtään naimisiin. Tuo rohkea tyttö ei jäänyt toimettomaksi, vaan laittoi oppimansa asiat käytäntöön.

Ristiriita köyhän ja rikkaamman väestön välillä korostui slummissa. Vierailimme erään oppilaan kotona. Vaikka koti oli pieni, arki haastavaa ja kaikkialla näkyi se, miten vähän perheellä oli aineellista omaisuutta, huokui heistä rakkaus ja huolenpito lasta kohtaan. Se ei kuitenkaan yksin riitä muuttamaan tulevaisuutta. Fidan ja Hesburger-ketjun ylläpitämä Joy&Hope -koulu on lukuisien suomalaisten kummien tukema. Jos heitä ei olisi, eivät nämä lapset olisi koulussa, vaan ehkä hankkimassa elantoa tehtaissa tai kaduilla. Nyt heistä kasvaa maailmanmuuttajia. Meillä on etuoikeus saada olla osa tätä muutosta. 

Jokainen tapaamamme ihminen ponnisti hyvin erilaisista lähtökohdista. Se taistelujen määrä, joita heillä oli ollut elämässään, pysäyttää.

Olemme rinnallakulkijoita

Viimeisenä iltana hyvästelimme paikalliset työtoverimme. He opettivat meille paljon. Toivottavasti pystyimme antamaan heille edes jotain vastalahjaksi. Keskellä yötä alkanut paluumatka oli pitkä ja reissun aikana koetut kohtaamiset pyörivät mielessä. Jokainen tapaamamme ihminen ponnisti hyvin erilaisista lähtökohdista. Se taistelujen määrä, joita heillä oli ollut elämässään, pysäyttää. Voimme seistä heidän rinnallaan ja antaa heille tilaa puhua tarinoiden ja videoiden avulla. Heissä on voimaa ja heillä kaikilla on oma ääni ja tarinansa kerrottavanaan. Bangladeshilaiset tytöt tarvitsevat meidät rinnallensa, jotta he voivat muuttaa oman maailmansa. Heillä on jo avaimet siihen. He tarvitsevat vain hieman lukkoöljyä avuksi voidakseen avata ovet.

---

Sinä voit auttaa! Lahjoittamalla Eväät elämään -kampanjaan tuet Fidan pitkäjänteistä työtä Bangladeshissa.

Lahjoita

• MobilePaylla haluamasi summa numeroon 76551
• Lahjoita 20 euroa tekstaamalla tekstaamalla FIDA20 numeroon 16155
• Tilisiirrolla: Fida International ry. IBAN-tilinumero: FI41 228 718 0000 5256, Viitenumero: 558002