Koronapandemia ja siitä seurannut koulusulku lisäsivät nuorten ongelmia Ugandassa Bidibidin pakolaisleirillä. Lue viimeistä vuottaan opiskelevan Robert Alafin tarina.

20- vuotias Robert opiskelee viimeistä vuottaan koulussa. Bidibidissä vain viimeisen luokan opiskelijat ovat voineet palata kouluun lähiopetukseen, muut luokat opiskelevat edelleen kotona koronarajoitusten takia. Robertin luokka on valtavan suuri, oppilaita on yhteensä 156.

Robert on pakolainen: hän on alun perin kotoisin Etelä-Sudanista, jossa poliittisen epävakauden ja korruption aiheuttama konflikti on koskettanut kaikkia ihmisiä – oli paljon ryöstelyä ja viattomia ihmisiä tapettiin. Myös Robertin perheen oli pakko paeta Ugandaan vuonna 2016.

Robert tuli Ugandaan vanhempiensa ja sisarustensa kanssa ja hän asuu edelleen heidän kanssaan. Hänellä on viisi veljeä ja yksi sisko. Robert on veljeksistä vanhin. Perheen nuorin lapsi, 7-vuotias tyttö, oli vasta taaperoikäinen perheen paetessa Sudanista rajan yli Ugandaan.

–  Monista koulutovereistani on tullut koulupudokkaita, koska he ovat menettäneet kaiken toivon, Robert kertoo.

Korona-aika tekee monista koulupudokkaita

Koronapandemia on vaikuttanut Robertin opintoihin, koska koulu oli niin pitkään kiinni. Hän ja muut opiskelijat ovat jääneet jälkeen opintosuunnitelmasta. Opettajat yrittävät nyt kovasti auttaa, että opiskelijat pääsevät jälleen vauhtiin ja oppivat edes puolet opintosuunnitelmasta.

–  Monista koulutovereistani on tullut koulupudokkaita, koska he ovat menettäneet kaiken toivon, Robert kertoo.

Etenkin alemmilla koululuokilla monet ovat koulusulun takia epätoivoisia, koska he eivät edes tiedä milloin he pääsevät palaamaan takaisin kouluun. Koulun keskeyttäminen aiheuttaa Robertin mukaan monia eri ongelmia:

– Jotkut koulupudokkaat joutuvat ennenaikaiseen avioliittoon alaikäisenä ja osa on taas liittynyt nuorisoporukohin, joissa he sotkeutuvat huumeisiin.

Monet nuoret käyttävät huumeita, juovat alkoholia ja polttavat myös tupakkaa. Robertin mielestä tätä ongelmaa ei olisi, jos nuoret voisivat olla koulussa, koska silloin heillä ei olisi aikaa nuorisoporukoihin ja päihteiden käyttöön.

Robert unelmoi lääkärin ammatista, jotta hän voisi auttaa sairauksista kärsiviä ihmisiä synnyinmaassaan.

Robert haluaa panostaa opintoihinsa ja toivoo tulevaisuudessa tulevansa lääkäriksi. Sieltä mistä hän on kotoisin monet kärsivät sairauksista ja kuolevat niihin: tulevaisuudessa hän haluaisi auttaa heitä ja pelastaa ihmishenkiä.

Robert ei vielä lähitulevaisuudessa odota paluuta Etelä- Sudaniin, mutta hän sanoo odottavansa Jumalaa.

–  Jos Jumala tuo rauhan Etelä-Sudaniin, olemme toiveikkaita palaamisen suhteen.

---

Tämän vuoden Eväät elämään -kampanjan tuotoilla autetaan Bibidibidin pakolaislapsia. Aiheeseen voit tutustua lisää kampanjasivulla: eväätelämään.fi