Sabir tarkoittaa kärsivällisyyttä. Sitä on vaadittu mieheltä, joka on kokenut isänsä murhaamisen, pakolaisuuden ja jalan menettämisen. Vaikeudet eivät ole lannistaneet Sabiria, vaan ruokkineet hänen kekseliäisyyttään.

Vuonna 2016, kun Sabir oli 16-vuotias, hänen Etelä-Sudanissa sijaitsevaan kotikyläänsä hyökättiin. Hänen isänsä kuoli hyökkäyksessä. Sabir joutui pakenemaan henkensä edestä äitinsä ja neljän sisaruksensa kanssa. Juostessaan Sabir kompuroi kivikkoisessa vuoristossa ja irrotti valtavan kiven, joka murskasi hänen jalkansa. Hän onnistui nilkuttamaan rajan yli Ugandaan ja pääsi siellä sairaalaan. Jalan pelastamiseksi ei voitu kuitenkaan enää tehdä mitään – bakteeritulehdus oli aiheuttanut siihen kuolion ja se täytyi amputoida.

Sabir ei antanut periksi

Etelä-Sudanin sisällissota kesti yli 20 vuotta. Sen päätyttyä vuonna 2005 maan eteläiset alueet äänestivät itsenäisyydestä. Etelä-Sudanin valtio perustettiin vuonna 2011. Maa joutui kuitenkin pari vuotta myöhemmin uudelleen sisällissotaan. Sodissa kuoli noin 400 000 ihmistä ja yli neljä miljoonaa joutui pakolaisiksi. Heistä yli puolet pakeni naapurimaihin. Pohjois-Ugandaan tuli rajan yli noin 880 000 pakolaista. Yumbeen perustettiin Bidibidin pakolaisasutusalue, joka on yksi maailman suurimmista pakolaisasutusalueista. Sen 250 neliökilometrin alueelle on asettunut asumaan noin 233 000 ihmistä. Heistä suurin osa on naisia ja lapsia.

Sabirin perhekin asettui asumaan Bidibidiin. Sabirin äiti meni uudelleen naimisiin, joten nuori mies joutui huolehtimaan neljästä nuoremmasta sisaruksestaan. Sisukas mies onnistui rakentamaan yhden jalan varassa itselleen ja sisaruksilleen talon. Sen seinät hän teki mudasta ja tiilistä ja katon ruohosta ja oljista.

Sabirilla on talonsa pihassa pieni puutarha, jossa hän kasvattaa maissia ja tomaatteja. Maailman Ruokaohjelma (WFP) joutui pienentämään Bidibidin alueella asuvien ruoka-annoksia riittämättömän rahoituksen vuoksi – koronapandemian myötä avunsaajien tarve kasvoi ja elintarvikkeiden hinnat nousivat. Sabir koittaa nyt saada lisäansioita kuokkimalla toisten ihmisten puutarhoja.

Sabir opiskelee nyt Napatin lukiossa. Ugandan hallitus alkoi viime keväänä julkaista internetissä opiskelumateriaaleja, jotta lapset voisivat opiskella myös koulujen ollessa suljettuina. Kenelläkään Bidibidissä asuvista oppilaista ei kuitenkaan ole radiota, televisiota eikä internetyhteyttä ja vain muutamalla on koulukirjoja. Ainoat heidän käytettävissään olevat materiaalit omien koulumuistiinpanojen lisäksi ovat olleet opiskelumateriaalit, joita Fidan vapaaehtoiset ovat jakaneet Bidibidissä noin 1600 koululaiselle yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kanssa.

Sabir kertoo onnellisena juuri oppineensa ajamaan polkupyörää yhdellä jalalla.

Sabirkin on pystynyt koronapandemian aikana opiskelemaan ainoastaan lukemalla aiemmin koulussa tekemiään muistiinpanoja ja Fidan hänelle toimittamia materiaaleja. Nuori mies on mukana Fidan kummiohjelmassa. Mies unelmoi tekojalasta ja omasta polkupyörästä – hän kertoo onnellisena juuri oppineensa ajamaan polkupyörää yhdellä jalalla.

Maaliskuussa käynnistyvä Eväät elämään -kampanja auttaa Bidibidin pakolaislapsia saamaan elämäänsä sisältöä leikkien, koulunkäynnin ja uuden oppimisen kautta. Lapsille tarjotaan myös ammattiapua traumaattisten kokemusten käsittelyyn.