Kun lapsen mieli saa hyvät lähtökohdat, myös muut kehitykselliset tavoitteet voivat toteutua, Fidalla psykososiaalisen tuen neuvonantajana työskentelevä lastenpsykiatri Tiina Hokkanen sanoo.

Konfliktien riepottelemassa Lähi-idässä taistellaan myös masennusta, näköalattomuutta ja avuttomuutta vastaan. Kriisien keskellä varttuvat lapset ja nuoret tarvitsevat elämäänsä toivoa, yli viisi vuotta alueella töitä tehnyt lastenpsykiatri Tiina Hokkanen sanoo.

– Vaikka ympärillä näyttää huonolta, täytyisi olla tunne, että omassa elämässä voi mennä eteenpäin.

Konfliktit lisäävät tuen tarvetta

Tiina Hokkanen tekee Lähi-idässä töitä Fidan hankkeessa, jonka tarkoituksena on antaa psykososiaalista tukea eli käytännössä parantaa ihmisten elämäntaitoja ja selviytymiskeinoja omassa elämässään. Työ aloitettiin vuonna 2011, ja apua on annettu Fidan muiden projektien kautta esimerkiksi Jordaniassa, palestiinalaisalueilla ja Irakin kurdialueilla. Lähi-idässä arabikevään kansannousu, Syyrian sota ja pakolaiskriisi lisäävät tarvetta psykososiaaliselle tuelle.

– Selvää on, että tasapainoinen yhteiskunta antaisi myös paremmat valmiudet muuten tasapainoiseen elämään, Hokkanen sanoo.

Kuinka kriisien ja katastrofien keskellä kasvaville sitten voi tarjota eväitä parempaan tulevaisuuteen? Yksinkertaisimmillaan vaikka koulunkäynnillä.

– Pakolaisten koulunkäynnin järjestäminen on tärkeää. Vuosi tai kaksi ilman koulua voi heijastua tulevaisuuteen. Tai jos esimerkiksi 15-vuotias nuori joutuu käymään koulua monta vuotta alemmalla tasolla, vaikuttaa se siihen miten itsensä näkee ja miten itseään arvostaa.

Itsensä kehittäminen on tärkeää

Hokkasen mukaan hallitsemattomienkin olosuhteiden keskellä ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että oma elämä on hallinnassa. Niin, että ainakin voi itse kehittyä.

– Kannustaminen itsenä kehittämiseen ja näköalojen laajentamiseen tuo ihmiselle kykyä luottaa itseensä ja elämään mielekkyyttä. Se on arvokasta. Ja se mielekkyys taas ehkäisee monia ongelmia tulevaisuudessa, Hokkanen sanoo.

Niin lapsissa kuin aikuisissakin on paljon psyykkistä joustavuutta, Hokkanen huomauttaa. Kaikki eivät kriisienkään keskellä traumatisoidu.

– Ihmisestä itsestään löytyy paljon voimavaroja. Auttajien tehtävänä on saada ne esiin.

– Siinä kohtaa tärkeätä nimenomaan on, että ihmiset saisivat itse osallistua auttamiseen eivätkä olisi ainoastaan avun kohteita. Silloin ihminen saa kokemuksen, että voi vaikuttaa omaan tilanteeseen. Auttaminen on usein työtä avuttomuutta vastaan, Hokkanen jatkaa.

Tukea tarvitaan myös tavalliseen arkeen

Konfliktit ja kriisit ovat kuitenkin vain osa ihmisten elämää myös Lähi-idässä. Ilman kriisejäkin ihan tavallisimmissa vanhemmuustaidoissa on kehitettävää, Hokkanen kertoo.

Ja auttamalla vanhempia voidaan auttaa lapsia siellä, missä lasten elämä on. Nimittäin kotona. Fida on esimerkiksi järjestänyt vanhemmille kursseja, joissa opetetaan väkivallattomista kasvatusmenetelmistä. Hokkasen mukaan lapseen kohdistuva kuritus ja suoranainen väkivalta ovat ongelmia, jotka heijastuvat vanhemmuussuhteeseen ja lapsen koko elämään.

– Eräskin äiti kertoi, kuinka oli lyönyt lapsen päätä seinään rangaistuksena. Mutta koulutuksen myötä hän oppi väkivallattoman kasvatuksen keinoja ja kasvattaa nyt nuorempaa lastaan niitä käyttäen ilman fyysistä kuritusta.

Koulutuksen vaikutukset tulivat esille myös viime syksynä hankkeesta valmistuneessa ulkopuolisessa arvioinnissa. Siinä todettiin, että esimerkiksi opettajat ja vanhemmat olivat muuttaneet koulutusten myötä toimintatapojaan, mikä taas heijastui suoraan lapsiin. Lapset esimerkiksi käyttäytyivät koulussa paremmin, ja kotona vanhempien ja lasten välit paranivat. Hokkasen mukaan kyse on lopulta niinkin pienestä seikasta, kuin tiedon puute.

– Fiksut ja avarasti ajattelevatkin vanhemmat kysyvät, että miksi lasta ei saa lyödä. Kun syitä kertoo, he oikein oivaltavat esimerkiksi sen, että lapsi ei voi luottaa vanhempiin jotka lyövät. Kun vanhemmille samalla opetetaan uusia kasvatuskeinoja, he ovat usein valmiita muutokseen.

Jordaniassa Fida on järjestänyt myös kursseja vanhemmille lasten seksuaalikasvatuksesta. Hokkasen mukaan alueen kulttuureissa on iso ristiriita sen välillä, että toisaalta seksuaalisuuteen suhtaudutaan kuin johonkin häpeälliseen asiaan ja siitä vaietaan, mutta toisaalta siihen liittyvillä asioilla, kuten naimisiinmenolla ja lasten saamisella, on äärimmäisen keskeinen asema elämässä. Kun seksuaalisuudesta vaietaan, heijastuu se avioliittoihin ja näkyy siellä ongelmina ja jopa avioeroina.

– Koulutus on ollut hyvin laaja-alaista, eli lähdetty liikkeelle ihmissuhteista, toisten kunnioittamisesta, turvataitokasvatuksesta ja siitä, miten vaikka lapselle kerrotaan vaikka vauvojen teosta.

Hokkasen mukaan koulutuksen alku takkuili ja herätti kysymyksiä, mutta lähti lopulta hyvin käyntiin.

Miesten ja isien tavoittaminen on haaste

Fidan psykososiaalisen työn tavoitteena on etenkin lasten ja nuorten hyvinvointi. Kun lapsen mieli saa hyvät lähtökohdat myös muut kehitykselliset tavoitteet voivat toteutua, tiivistää Tiina Hokkanen.

Koulutukset pidetään pääosin äideille jo pelkästään siitä syystä, että useat Fidan paikallisista yhteistyötahoista tekevät jo valmiiksi töitä naisten parissa. Toisaalta Lähi-idän kulttuureissa äidit pyörittävät yleensä perheitä.

–  Jos äiti saadaan vakuutettua jostain, niin hänellä on myös vapaus toteuttaa sitä kotona. Siksi on tärkeätä tavoittaa nimenomaan äitejä.

Joillain alueilla naisten osallistuminen koulutuksiin oli aluksi vaikeata perheiden miesten vastustuksen takia. Kun projektia arvioitiin, kävi ilmi, että koulutukset olivat saaneet aikaan muutosta hyvään suuntaan kodeissa, ja monet miehistä olivat alkaneet tukea naisten osallistumista.

Miesten suora tavoittaminen on Hokkasen mukaan kuitenkin vielä haaste.

Miehet ovat usein töissä aamusta iltaan, joten heidän tavoittaminen on vaikeata. Mutta pitäisin tärkeänä, että myös miehiin saataisiin enemmän kontaktia, Hokkanen sanoo.

Teksti: Henrik Suni