”Minulla on kyllä ongelmia jalkojeni kanssa, mutta olen silti Thérèse” – Kongolaisen vammaisjärjestön perustaja kertoo, kuinka ihmisten asenteita muutetaan
Thérèse Mabulayi Kamalebo vammautui tulivuoren purkauksessa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Koettuaan ihmisten asenteet vammaisia henkilöitä kohtaan, Thérèse päätti perustaa ASAM-nimisen järjestön tukemaan vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Fida tekee Kongossa yhteistyötä CEPAC-helluntaikirkon kanssa, joka yhdessä ASAM:n kanssa tukee vammaisten lasten koulunkäyntiä sekä järjestää heille tapahtumia ja urheilua.
Kun kongolaisen vammaisjärjestön ASAM:n perustaja Thérèse Mabulayi Kamalebo saapuu hotellille, hänet nostetaan ajoneuvosta pyörätuoliinsa. Hän pääsee pyörätuolillaan itse sisään hotelliaulaan, mutta kaikki muut alueet ovat hänelle saavuttamattomissa. Hotellissa normaalisti käytössä oleva pyörätuoliramppi on poissa käytöstä remonttien takia. Saamme haastattelua ja kuvaamista varten käyttöömme vain ahtaan käytävän.
Nyt Thérèse istuu pyörätuolissaan ja alkaa kertoa vuoden 2002 tapahtumista. Hän oli ollut naimisissa neljä vuotta, kun Goman kaupungin liepeillä sijaitseva tulivuori purkautui. Kun kysymme häneltä mitä tapahtui, hän huokaisee syvästi ja tuijottaa kaukaisuuteen:
– Siitä on kaksikymmentä vuotta. Tunsin jotain pahaa selässäni. Viikko tulivuoren purkauksen jälkeen en enää tuntenut jalkojani. Kiersin eri sairaaloissa. Hoitohenkilökunta päätteli, että olin halvaantunut, mutta he eivät osanneet sanoa syytä, Thérèse kertoo.
Osasin odottaa, että minuakin tullaan syrjimään muiden tavoin. Sanoin kuitenkin itselleni, että minun on näytettävä, että meillä on vielä annettavaa.
Goman kaupunki on rakennettu aktiivisen Nyiragongo-tulivuoren läheisyyteen. Vammaiselle henkilölle liikkuminen Gomassa on erityisen haastavaa . Kaupungissa on paljon laavakiveä, mikä vaikeuttaa pyörätuolilla liikkumista eikä pyörätuoleja kuljettamaan suunniteltuja ajoneuvoja juurikaan ole. Nämä ja monet muut haasteet eivät kuitenkaan ole hidastaneet Thérèseä. Hän ei koskaan saanut tietää syytä halvaantumiselleen, joten hän päätti keskittyä elämässään siihen, mitä hän tekisi seuraavaksi.
– Kun väsyin kulkemaan sairaaloissa saadakseni tuloksia, sanoin itselleni: se mitä tapahtui, vain tapahtui. Osasin odottaa, että minuakin tullaan syrjimään muiden tavoin. Sanoin kuitenkin itselleni, että minun on näytettävä, että meillä on vielä annettavaa, Thérèse kertoo.
Thérèse uskoo, että ihmisten kielteiset asenteet vammaisia henkilöitä kohtaan voivat muuttua. Tämä tapahtuu sen kautta, että vammaiset henkilöt ovat mukana yhteiskunnan toiminnassa. Vaikka matka muutokseen voi olla pitkä, eikä tukea aina ole saatavilla, Thérèse painottaa, että vammaiset henkilöt eivät voi vain jäädä odottamaan muutosta:
– Yritämme parhaamme mukaan tehdä jotain. Matka on pitkä, mutta eihän elämässä mikään tapahdu itsestään. Jumala ei matkusta Ruandaan tai Suomeen, hän on täällä kanssamme ja tietää, että me olemme täällä. Tiedämme, että hän auttaa meitä, Thérèse kuvailee.
Urheilu voi avata mielikuvia vammaisista henkilöistä
Thérèse Mabulayi Kamalebo pitää sulkapallon pelaamisesta. Hän on muutenkin kiinnostunut urheilusta ja matkusti Kongon demokraattisen tasavallan paralympiajoukkueen kanssa jopa Lontoon olympialaisiin.
– Pystymme muuttamaan sen, miten ihmiset näkevät meidät. Siksi kannustan muita vammaisia henkilöitä tekemään kaikkea sitä, mitä muut ajattelevat, ettemme voisi tehdä. Jos me voimme urheilla, sitten me urheilemme. Kun ihmiset näkevät meidät pelaamassa koripalloa, he ovat yllättyneitä. Silloin he eivät voi kutsua meitä vain ’tuolissa oleviksi ihmisiksi’ tai ’vammaisiksi’. He kutsuvat meitä urheilijoiksi, Thérèse selittää.
Thérèse kertoo, että urheilulla voi olla yhteiskunnassa myös muita hyvin myönteisiä vaikutuksia.
– Urheilun avulla voimme levittää rauhan sanomaa. Urheilu ylettyy sinne, minne politiikka ei. Se tuo ihmiset yhteen. Sota lisää vammaisten ihmisten määrää, mutta urheilun avulla lähetämme viestin, että sen on loputtava.
Vammaisjärjestö tukee vammaisten henkilöiden ammatillista koulutusta
Thérèse kokosi yhteen vammaisia ihmisiä ja perusti järjestön nimeltään Actions Solidaires Amka Mlemavu (ASAM), joka merkitsee ”Nouskaa vammaiset henkilöt”. Järjestön työntekijät kouluttavat vammaisille henkilöille ammattitaitoja liittyen räätälöintiin sekä nahkatuotteiden, kuten kenkien, laukkujen, lompakkojen ja vöiden valmistukseen. Osallistujille opetetaan nahkakäsitöitä kolme kuukautta, jonka jälkeen he pääsevät harjoittelemaan taitojaan työpaikoilla. Räätälöintikoulutus kestää kuusi kuukautta. Kursseilta valmistuneet saavat valtion myöntämät tutkintotodistukset suorittamistaan koulutuksista. Kahden vuoden aikana koulutuksen on suorittanut 39 opiskelijaa.
ASAM-järjestö parantaa myös vammaisten henkilöiden tietoisuutta heidän omista oikeuksistaan. Järjestön työntekijät tekevät vahvaa vaikuttamistyötä edistääkseen vammaisten henkilöiden osallistumista yhteiskunnan toimintaan, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen.
– Haluamme, että vammaiset henkilöt ovat mukana yhteiskunnan eri tasoilla toimissa ja päätöksenteossa. Erityisesti haluamme olla osana myös niitä toimia, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillintään. Vammaisten henkilöiden kanssa täytyy olla keino kommunikoida, kun jokin luonnonkatastrofi tapahtuu, koska joskus heillä ei ole edes pääsyä tietoon siitä, kuinka toimia, jos he tarvitsevat apua, Thérèse kertoo.
Thérèse Mabulayi Kamalebo pitää tärkeänä, että vammaiset henkilöt ovat mukana heitä koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa.
– Emme ole vain hyödynsaajia. Usein ihmiset tulevat ja tekevät tekoja puolestamme, ilman meitä, ilman mielipidettämme tai osallistumistamme. Järjestömme tukee vammaisten tyttöjen ja naisten oikeuksia, jotka ovat hyvin rajoitettuja. Haluamme, että vammainen nainen voi olla vahva, itsenäinen ja sellainen, joka voi voittaa ympäröivien olosuhteiden vaikeudet.
Ihmisyys ei saa jäädä kutsumanimien alle
Yhteiskunta antaa usein nimiä vammaisille. Gomassa heitä kutsutaan usein ”kilemaksi”, mikä tarkoittaa ”joku, jolla ei ole jalkoja”. Thérèsen mukaan se on tuskallista kuulla.
– Sanon usein ystävilleni, että me emme voi olla tyytyväisiä siihen, mitä ihmiset sanovat meistä. Meidän on hyväksyttävä itsemme normaaleina ihmisinä. Ja alkaa puhua ihmisille, jotta he muuttavat tapojaan. Yritän selittää ihmisille, etten ole ’kilema’ – minulla on kyllä ongelmia jalkojeni kanssa, mutta olen silti Thérèse. Heillä ei ole aikaa nähdä koko ihmistä, he vain näkevät ongelman. On meidän tehtävämme kertoa ihmisille, että olemme ihmisiä, meillä on nimemme, meillä on kykymme.
Lue lisää:
Uutinen Fingon sivuilla COP27-sivutapahtumasta, jossa Thérèse oli mukana.