Aiemmin Ramgopalpurin kylässä Nepalissa harva lapsi kävi koulua. Nyt kukaan ei jää enää kotiin. Miten maatyöläisten kylään nousi alueen paras koulu?

10-vuotias Arathi herää auringonnousun aikaan kotikylässään Etelä-Nepalissa. Hän päästää lehmän ja vuohen kileineen kodin takaa ulos pihalle. Seuraavaksi on vuorossa eläinsuojan siivous.

Pian padassa porisee maitotee. Se ja keksi toimittavat aamupalaa. Vielä koulupuku ylle, hiukset kiinni ja Arathi on valmis koulutielle.

Arathi käy viidettä luokkaa. Hän haluaa lääkäriksi.

–Haluan antaa lääkkeitä ja rokotuksia ja hoitaa ihmisiä.

Arathin äiti Ram Kumari hymyilee tyytyväisenä. Hän ei itse käynyt koulua loppuun.

–Tuosta tytöstä voi tulla lääkäri, bisnesnainen tai mitä tahansa. Kotityöt ovat tärkeitä, mutta koulun pitää tulla ykkösenä.

Arathin unelmat voivat toteutua, mutta monelle lapselle Etelä-Nepalissa koulu on vielä vain kaukainen haave.

Kotityöt täyttävät arjen

Nepalin maaseudulla lapsilla harvoin on vapaa-aikaa. Arjen askareet jakaantuvat koko perheelle ja lapset osallistuvat kodin- ja eläintenhoitoon jo pienestä pitäen.

Arathin kotikylä on köyhä. Perheiden keskitulo jää usein alle 100 euroon kuussa. Kodit ovat yksinkertaisia, eikä niissä ole sähköä. Arathin perheellä on kuitenkin hiukan viljelysmaata ja he saavat vihannesten lisäksi riisin koko vuodeksi omalta pelloltaan.

Nepalissa valtion koulut ovat kaikille ilmaisia, mutta niillä on huono maine. Luokat ovat isoja, eivätkä opettajat edes välttämättä saavu paikalle. Lisäksi koulupuku ja koulukirjat osoittautuvat usein liian kalliiksi perheille. Monissa perheissä satsataan vain poikien koulunkäyntiin. Jos perheellä on varaa, poika laitetaan usein yksityiskouluun. Tyttöjen koulunkäyntiä ei pidetä yhtä tärkeänä ja heidän apuaan tarvitaan usein pienempien sisarusten hoidossa.

Omat säästöt peliin

Ramgopalpurin kyläkoulun rehtori, Kishun Dev Mahato, ei hyväksy tällaista asennetta. Hän perusti kyläänsä koulun vuonna 2010 ja päätti saada kaikki lapset, myös tytöt, opetuksen piiriin. Se vaati häneltä suuria ponnisteluja. Köyhillä vanhemmilla ei ollut varaa maksaa koulukirjoja. Rehtori käytti aluksi opetusmateriaalin hankkimiseen omia säästöjään, jotka hän oli saanut myydessään kirjakauppansa.

–Ihmiset pitivät minua hulluna, mutta halusin auttaa ja kehittää yhteisöämme. Koulu on käytännössä ainoa tapa edetä elämässä ja saada ammatti, jolla voi elättää itsensä.

Viereisessä kylässä muutaman kilometrin päässä olisi ollut koulu, mutta peltotöissä päiväpalkkalaisina työskentelevät vanhemmat lähtivät aikaisin töihin, eikä valtion kouluissa ole koulukuljetuksia.

Maaorjien lapset opintielle

Rehtori Kishun Dev kulki ovelta ovelle. Hän selitti vanhemmille, miksi lasten täytyisi päästä kouluun. Se ei ollut helppoa. Suurin osa lapsista tulee kastittomista musahar-heimoperheistä. Vanhemmat ovat lukutaidottomia ja he ovat eläneet sukupolvien ajan maaorjuudessa. Musaharien ajatellaan kuuluvan alimpaan kastiin. He asuvat usein syrjässä palveluista ja tekevät töitä toisten pelloilla.

Fida ryhtyi tukemaan koulua vuonna 2013 yhteistyössä nepalilaisen Relative Nepal -järjestön kanssa. Yhteistyössä Ramgopalpuriin on rakennettu tilavat koulurakennukset, koulutettu opettajia, tehty kylällä uutteraa valistustyötä, uusittu oppimateriaalia ja kehitetty opetusta. Kishun Dev Mahato iloitsee, sillä nyt koulua käy jo jokainen Ramgopalpurin lapsi! Ja mikä parasta, lapset viihtyvät koulussa ja oppivat. Se on huikea tulos musahar-yhteisössä, ja koulu onkin päässyt esille valtakunnallisiin uutisiin Intiaa myöten.

Kishun Dev tulee itsekin köyhästä perheestä. Siksi hänellä on vahva kutsumus varmistaa, että jokainen lapsi pysyy koulussa.

–Nepalissa on oppivelvollisuus – sitä ei vain valvota. Jos joku lapsi meinaa tippua koulusta, menen käymään hänen kotonaan ja puhun hänen vanhempiensa kanssa. Haluan olla esimerkkinä sille, että jokaisen kannattaa mennä kouluun.

Fida ja Relative Nepal kehittävät kymmentä alakoulua Etelä-Nepalissa. Kaikkien koulujen oppilaat tulevat heikossa asemassa elävistä kansanryhmistä. Haluaisitko sinä tukea Nepalin lapsia koulutielle? Olemme avanneet suomalaisille mahdollisuuden ryhtyä kummiksi Etelä-Nepalin lapsille!