Intialainen Arjun jäi lapsena vaille oman isän ja äidin rakkautta ja huolenpitoa. Usko muutti hänen elämänsä. Nyt hän haluaa perustaa pyhäkouluja ja viedä sanoman rakastavasta Jumalasta vaikeissa oloissa eläville lapsille ja nuorille.

Kun intialainen Arjun oli lapsi, hänen isänsä teki itsemurhan ja äiti meni uusiin naimisiin. Poika päätyi alkoholisoituneen setänsä kasvatiksi.

Ruokaa ei ollut riittävästi. Arjun jäi vaille riittävää huolenpitoa ja itki usein yksinäisyyttään.

– Koska minulla ei ollut rakastavia vanhempia, uskoin, että hindujumalat pitävät minusta huolta. Kävin temppelissä, yritin uhrata ja paastota, Arjun kertoo.

Murrosiässä poika sai paikan Machilipatnamissa suomalaisten tukemassa lastenkodissa. Rakastava ilmapiiri yllätti Arjunin.

– Suomalaiset työntekijät halasivat meitä lapsia ja ehtivät jutella kanssamme. He rakastivat meitä ja kertoivat että olemme tärkeitä, muistelee Arjun.

Arjun kuuli myös Jumalan huolenpidosta. Arjun kiinnostui Raamatusta ja sitä lukiessaan rakastui Jeesukseen.

Lähistöllä sijaitsevan kirkon pyhäkoulusta tuli Arjunille erityisen tärkeä paikka. Nuorimies palveli siellä kymmenen vuoden ajan. Hän sai pyhäkoulutyöhön neuvoja myös suomalaisilta lapsityön kouluttajilta.

”Minulla ei ole rahaa, mutta minulla on Jeesus”

Jo aikuiseksi varttunut Arjun tunsi sydämessään, että Jumalalla on hänelle tehtävä Intian lasten parissa.

Arjunin sydämelle ovat nousseet kylät, joissa lapsilla ei ole lainkaan mahdollisuutta käydä pyhäkoulussa. Hän haluaakin käydä kiertämässä kylästä toiseen ja kertoa viestiä toivosta, jotta lasten elämässä voisi tapahtua myönteinen muutos.

Arjun on perustanut pyhäkoulun neljään seurakuntaan. Hän myös valmentaa vanhimmista lapsista pyhäkoulun opettajia, jotta voi itse siirtyä seuraavaan paikkaan perustamaan uutta pyhäkoulua.

Työ ei ole ollut ongelmatonta: Arjun on saanut kokea myös vastustusta. Arjunin hämmästykseksi joskus jopa paikalliset kristityt neuvovat häntä jättämään työn isompien organisaatioiden vastuulle, koska niillä on rahaa.

– Minulla ei ole rahaa, mutta minulla on Jeesus. Ihmiset sanovat, että en voi tehdä tätä. Mutta minä uskon, että Jeesuksen kanssa voin, toteaa Arjun.

Jumalan huolenpito on ollut konkreettista.

Kerran koolla oli yli kaksisataa lasta, kun paikalle ilmestyi henkilö, jolla oli tarvittava määrä vihanneksia lasten ruokkimiseksi. Lapset oppivat lastenlauluja ja saivat lisäksi kuvaraamatut mukaansa.

Vaikeista perheoloista tulevat lapset tarvitsevat rukousta

Arjunin kohtaamat lapset tulevat köyhistä kodeista, joissa on päihdeongelmia ja väkivaltaa. Etenkin tytöt kärsivät paljon.

Lapset pyytävätkin usein pyhäkoulussa, että heidän perheidensä puolesta rukoiltaisiin.

Arjun kertoo esimerkin tytöstä, joka kärsi isänsä alkoholismin tähden.

– Rukoilimme yhdessä muiden lasten kanssa tytön puolesta. Seuraavalla viikolla hän saapui iloisena pyhäkouluun. Kun kysyin syytä, hän nousi ylös ja sanoi: ”Isäni pyysi rukoilemaan! Kiitos, että rukoilitte isäni puolesta!”

Arjun pyytää rukoustukea Intian pyhäkoulujen ja seurakuntien lapsityön puolesta.

– Tarvitsen erityistä rukousta, että työ saisi jatkua. Tarvitsen myös työtovereita, jotka olisivat valmiita työskentelemään ilman palkkaa, Arjun vetoaa.