Jyrki Palmin elämään on mahtunut monenlaisia vaiheita, vaaroja ja iloisia hetkiä. Lähetyskutsu syttyi hitaasti, mutta se on kantanut läpi koko elämän. 

Laukaukset kaikuivat pimeässä yössä. Sähköt olivat jälleen poikki ja vettä tuli hanasta vain kukonlaulun aikaan. Ryöstöt olivat turhan arkipäiväisiä. Myös Jyrki Palmi perheineen joutui ryöstön kohteeksi useamman kerran. Albania oli varsinainen villilänsi 1990-luvun alussa Enver Hoxhan vainoharhaisen diktatuurin kaaduttua. Monet olivat kummastelleet Jyrkin ja hänen vaimonsa Annen päätöstä lähteä kahden pienen pojan kanssa ensimmäisiksi suomalaisläheteiksi Albaniaan. Kutsu lähetystyöhön paloi kuitenkin perheen sydämissä.

Käännekohtia 

Jyrki Palmi syntyi alajärveläiseen yrittäjäperheeseen. Lapsuudesta kehkeytyi varsin rikkinäinen. Jyrkin äiti menehtyi dramaattisesti pojan ollessa murrosikäinen.

– Muistan kuinka poliisit toivat äitini vaatteet minulle muovipussissa, Palmi kertoo.

– Menin muovipussi kädessä kaatopaikalle. Polvistuin Jumalan eteen ja heitin pussin menemään. Siinä hetkessä Palmi sai kutsun hengelliseen työhön. Hän ei halunnut kenellekään käyvän kuin hänen äidilleen.

Vuosia kului Palmin palvellessa seurakunnassa. Jyrkin vaimo, Anne, oli kovasti lähdössä lähetystyöhön. Jyrki jarrutteli. Kaikki muuttui saksalaisessa hotellihuoneessa.

Jyrki työskenteli tuolloin alajärveläisessä paikallislehdessä. Hän oli juttumatkalla John Deeren traktoritehtaalla Saksan Mannheimissa. Työpäivän päätyttyä Jyrkin työkaverit halusivat lähteä tutustumaan maan juomakulttuuriin. Jyrki ilmoitti jäävänsä hotellille tekemään töitä. Yhtäkkiä Jumalan läsnäolo valtasi hänen hotellihuoneensa ja vei miehen polvilleen.

– Kuulin Jumalan kysyvän, haluatko piirtää rajat, vai että vien sinut pitemmälle, Jyrki sanoo.

Oman perhetaustansa takia Jyrki oli halunnut kasvattaa lapsensa turvallisessa kodissa. Hänen kuvansa lähetystyöstä oli kaikkea muuta kuin turvallinen: ensin mentäisiin viidakkoon, sitten saataisiin malaria.

– Tajusin siinä hetkessä, että olemme kaikkein onnellisimpia siellä, mihin Jumala meidät johtaa, emmekä siellä, mihin rajaamme itsemme.

Kun Jyrki palasi kotiin, hän huusi kotiovelta:
– Anne, nyt minulla on lähetyskutsu!

”Raamatut vietiin käsistä”

Jyrki kävi vierailemassa Albaniassa muutamien muiden lähettikandidaattien kanssa.

– Kaikki muut seurueessa sanoivat ”kiitos ei”. Minä koin, että Albania on meidän paikkamme.

Palmit muuttivat Albaniaan puolen vuoden kielikurssin jälkeen perustamaan seurakuntaa. Elämä siellä oli haasteellista. Ruokaa käytiin ostamassa kahden viikon välein Kreikasta, sillä kauppoja maassa ei juurikaan ollut. Polttoaineen hinta oli pilvissä, eikä terveydenhuoltoa ollut saatavilla. Ilosanomalle maa sen sijaan oli avoin.

– Kun jaoimme Raamattuja, ne suorastaan vietiin käsistä.

Palmien alkaessa odottamaan kolmatta lastaan, Rebeccaa, he olivat saaneet istutettua Fierin kaupunkiin seurakunnan. Seuraavaksi Jumala johdatti Palmit Unkariin. Siellä he istuttivat seurakuntaa ja Jyrki opetti raamattukoulussa missiologiaa. Suomeen iskenyt lama ja sitä seurannut markan devalvointi koetteli Palmien kutsua rahojen ollessa todella tiukilla. Luottamus Jumalaan kuitenkin piti ja perhe palasi Suomeen vasta vuonna 2001.

Seurakuntamies

Suomeen palattuaan Jyrki Palmi toimi Helsingin Saalem-seurakunnan lähetyspastorina ja sen jälkeen Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtajana. Nyt Fidalle siirtynyt seurakunnanistuttaja viihtyi pastorin työssä.
– Olen aina ollut seurakuntamies, hän nauraa.

Seurakuntasuhteiden ja varainhankinnan johtajana Palmi haluaa sytyttää lähetysnäyn uudelleen Suomen helluntaiseurakuntiin. Hänen toiveensa onkin, että jokaisella seurakunnalla olisi oma tai toisen seurakunnan kanssa yhteinen lähetti.