Suomen lähetysneuvosto julkaisee vuosittain tilastoja suomalaisten lähetystyöntekijöiden määrän muutoksesta. Mukana tilastoissa on 31 lähetysjärjestöä ja kristillistä yhteisöä. Luvut kertovat, että Suomesta lähetettyjen työntekijöiden määrä on pudonnut reilussa kymmenessä vuodessa keskimäärin 30%. Kertooko trendi siitä, että lähetystyöllä menee huonosti? 

– Ei ainakaan helluntailiikkeen osalta, kommentoi Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola. 

–Lähettimäärän putoaminen on pikemminkin seurausta lähetystyön monimuotoisuuden lisääntymisestä ja toki osaltaan myös seurakuntien taloudellisista haasteista.  

Hakolan mukaan suomalaisella lähetystyöllä menee kokonaisuudessaan hyvin. 

– Lähetystyötä tehdään enemmän kuin koskaan, monimuotoisemmin kuin koskaan, ja edellytykset evankeliumin sanoman leviämiselle ovat paremmat kuin koskaan.  

Hakola viittaa lähetystyön monimuotoisuudella keinoihin, joita ei vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ollut saatavilla: Kristittyjen läsnäolo on lisääntynyt sellaisilla alueilla, joilla ei aiemmin ollut seurakuntaa, mediatyö tavoittaa jo lähes jokaisen maailmankolkan, Raamattu on käännetty yhä useammalle kielelle, ja globaalin etelän kumppanikirkkokunnat tekevät omaa, hedelmällistä lähetystyötään.  

– Lähetystyöntekijöiden määrä ei siis itsessään kerro lähetystyön vaikuttavuudesta, mutta se kertoo siitä, osallistuvatko seurakunnat Suomessa itse vielä aktiivisesti tärkeään ydintehtäväänsä eli lähettämiseen, Hakola toteaa. 

Suomen helluntaiseurakuntien omistama Fida on Suomen suurin lähetysjärjestö, jos kokoa mitataan lähetettyjen työntekijöiden määrällä. Fidan tavoitteena on innostaa jokainen Suomen helluntaiseurakunta lähettämään oman lähetin tai osallistumaan yhdessä toisten seurakuntien kanssa lähettämiseen, jos taloudellinen tilanne ei salli oman työntekijän lähettämistä. 

Hakolan mukaan suomalaisella lähetystyöllä menee kokonaisuudessaan hyvin. 

Rahaa vai ihmisiä? 

Miksi sitten pitäisi lähettää ihmisiä, eikö riitä, että on taloudellisesti mukana? Jos katsotaan raamatullista näkökulmaa siihen, lähetetäänkö rahaa vai ihmisiä, vaaka kallistuu Hakolan mukaan ihmisiin. Jokaisen kristityn on tuettava lähetystyötä omalla panoksellaan, ja jokaisen seurakunnan on lähetettävä lähettejä tai osallistuttava lähetykseen muuten aktiivisesti. 

– Lähetyskäsky sanoo, että ”menkää ja tehkää” kaikista kansoista opetuslapsia. Sitä ei voi ulkoistaa vain lähetysjärjestölle, vaan seurakuntien tulee olla mukana elämässä lähetystyön todellisuutta. Uskomme, että aktiivinen lähettäminen pitää myös seurakunnan itsensä elossa. Itsensä laittaminen likoon on tärkeää, Hakola muistuttaa. 

Fidan kautta maailmalle suuntaavat seurakuntatyöntekijät sijoittuvat useimmiten tukemaan kumppaniseurakuntia uusien toimipisteiden perustamisessa, lapsi- ja nuorisotyössä, raamattukoulutuksessa sekä monipuolisessa diakoniatyössä. Vuonna 2020 maailmalla työskenteli seurakuntatyön tehtävissä 78 lähettiä. Diakoniassa, kehitysyhteistyössä sekä kriisialueille suuntautuvassa humanitaarisessa avussa työskenteli 43 henkeä. Sellaisissa maissa, joissa ei voi toimia avoimesti seurakuntatyössä, toimi 50 henkeä globaalina ammattilaisena eli oman ammattinsa kautta lähetystehtävissä. 

Miksi yhä tarvitaan Suomesta lähetettyjä työntekijöitä?  

Fida edustaa Suomen helluntaiherätystä useissa kansainvälisissä verkostoissa. Harri Hakola toteaakin, että lähetystyö on yhä enemmän verkosto- ja tiimityötä. Miksi sitten yhä tarvitaan myös Suomesta lähetettyjä työntekijöitä? 

– Suomalaisella lähetystyöllä on pitkä historia. Olemme tunnettuja globaalissa lähetysliikkeessä siitä, että suhteutettuna väkilukuumme ja uskovien määrään meillä on eniten lähettejä. Meitä arvostetaan. Kokemuksen ja osaamisen jakaminen on suoranainen velvollisuutemme. 

Fidalla on kumppaniseurakuntia noin 50 maassa ja useat kumppanuudet ulottuvat vuosikymmenten taakse. Nyt samat helluntaikirkot, joiden työtä suomalaislähetit ovat olleet mukana aloittamassa vuosikymmeniä sitten, laajentavat toimintaansa uusille alueille. Niillä on ammattitaitoinen sosiaalinen työ ja ne ovat yhteiskunnissaan verkostoituneet vaikuttaviksi kansalaisyhteiskunnan toimijoiksi. 

– Meillä on yhä paljon osaamista jaettavana. Meitä pyydetään esimerkiksi kouluttamaan johtajia, perustamaan lähetyslinjoja seurakuntien oppilaitoksiin ja aloittamaan raamattukouluja maissa, joissa on hyvin vähän kristillisiä seurakuntia. Myös suurkaupunkityön sekä lapsi-ja nuorisotyön kehittäminen on monissa helluntailiikkeissä juuri nyt ajankohtaista. 

 Lähetystyötä tehdään enemmän kuin koskaan, monimuotoisemmin kuin koskaan, ja edellytykset evankeliumin sanoman leviämiselle ovat paremmat kuin koskaan.  

Ytimessä saavuttamattomat kansat 

Jopa neljäsosa maailman väestöstä elää yhä vailla mahdollisuutta kuulla evankeliumi: heidän parissaan ei ole elinvoimaista seurakuntaa. Näitä ovat kansanryhmät, joiden väestöstä alle 0,1 prosenttia on kristittyjä.  

Suurin osa globaalista lähetystyöstä – rukouksesta, työntekijöistä ja rahoituksesta – suuntautuu kuitenkin niille alueille, joilla kristittyjä ja seurakuntia jo on.  

Saavuttamattomat kansanryhmät ovat Fidan ja Suomen helluntaiseurakuntien lähetystyön strategisessa ytimessä. Hakolan mukaan lähetysjärjestöjen olisi tärkeää mitata, miten niiden hankkeet ja kumppanuudet edistävät nimenomaan saavuttamattomien tavoittamista.