Bhutanin ainoa suomalainen Riina Happonen kertoo, millainen ensimmäinen vuosi uudessa asuinmaassa on ollut. Mikä tekee Bhutanista erityisen rakkaan Riinalle?

Nyt on ensimmäinen vuosi Bhutanin arkea takana ja siihen on mahtunut ylä-ja alamäkiä. Bhutaniin muuttaessa en vielä tiennyt kuinka ainutlaatuiseen ja hienoon maahan pääsin asumaan ja työskentelemään. Näin vuoden jälkeenkin villihevoset aamuruuhkassa, roskisten puute, chilin määrä joka ikisellä aterialla ja luonnon kauneus jaksavat hämmästyttää.

Aluksi minua ulkomaalaisena naisena vähän jännitti mennä tapaamaan kyläpäälliköitä, mutta he ovat osoittautuneet mukaviksi ihmisiksi, jotka todella haluavat kehittää omia kyliään.

Vuoden aikana Fidan työ Bhutanin naisten hyväksi on muuttanut jonkin verran muotoaan. Olemme saaneet luotua hyvät kontaktit kuntapäättäjiin ja nykyään kaikki Fidan ammatilliset koulutukset räätälöidään ja suunnitellaan yhdessä kyläpäällikköjen ja heidän neuvonantajiensa kanssa, koska heillä on paras tuntemus omista asukkaistaan ja alueestaan.

Kyläpäällikkö myös vierailee vähintään kerran vuodessa jokaikisessä kylänsä talossa ja kuuntelee asukkaiden huolet ja murheet. Kun kyläpäällikkö on mukana suunnittelemassa työtä, siirtyy vastuu koulutusten jälkeisestä tuesta luontevasti paikallisille. Aluksi minua ulkomaalaisena naisena vähän jännitti ja pelottikin mennä tapaamaan kyläpäälliköitä, mutta he ovat osoittautuneet mukaviksi ihmisiksi, jotka todella haluavat kehittää omia kyliään. Hyvässä yhteistyössä heidän kanssaan olemme kouluttaneet kymmeniä naisia uuteen ammattiin ja nyt naiset saavat työstään toimeentulon itselleen ja usein myös perheelleen. Osa kyläpäälliköistä on myös järjestänyt valmistuneille naisille oman myymälätilan kylältä ja tukenut heitä uuden bisneksen alkutaipaleella.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista on ollut kuninkaallisten tapaaminen.

Haasteita eristyksessä olevassa asuinmaassani on riittämiin. Bhutanista on hankalaa löytää paikallisia raaka-aineita ja materiaaleja. Esimerkiksi lähes kaikki langat ja kankaat tuodaan naapurimaista, kuten Intiasta ja Nepalista. Tänä vuonna olemme ryhtyneet panostamaan paikallisten materiaalien hankintaan ja hyödyntämiseen. Bhutanissa on lampaita, mutta niiden villaa hyödynnetään heikosti. Maaliskuussa järjestettiin ensimmäinen huovutuskoulutus Pohjois-Bhutanissa, Bumthangissa. Huovutus on vanha kansanperinne, mutta taito on unohdettu. Fidan hankkeessa haluamme elvyttää huovutustaidon, jotta jatkossa voitaisiin saada täysin bhutanilaisia tuotteita lampaanvillasta ja ehkäpä myös jakkihärän karvasta ja villasta.

Elokuussa järjestimme myös ensimmäiset design-viikot, jossa naiset pääsivät itse suunnittelemaan uusia tuotteita. Tuotteet esiteltiin kuluttajille ja naiset saivat palautetta uusista tuotteistaan. Tämä oli lähes kaikille uusi ja erilainen kokemus. Monet naisista kommentoivat jälkikäteen etteivät uskoneet, että he voisivat kehittää uusia tuotteita itse, mutta yllättyivät omista kyvyistään.

Yksi ensimmäisen vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista on ollut kuninkaallisten tapaaminen. Bhutanissa kuninkaallisia arvostetaan todella paljon ja sainkin maaliskuussa kutsun kuningataräidin syntymäpäiville. Syntymäpäivät pidettiin kuningataräidin rakennuttamassa luostarissa. Seremonia alkoi rukoushetkellä: 40 munkkia luki ulkoa rukouksiaan. Rukouksien jälkeen tarjottiin jälleen bhutanilaista kansallisherkkua sujaa – eli suola-voi-teetä ja tämän lisukkeena riisiä.

Kun vesiputket välillä jäätyvät ja kun sähkökatko yllättää iltaisin, helposti tulee koti-ikävä ja kaipuu ”Suomen lämpöön”.

Myös Bhutanissa on neljä vuodenaikaa, kesäisin on sadekausi. Talvi on tuonut odottamattomia yllätyksiä mukanaan. Talvikuukausina eli marras-helmikuussa lämpötila laskee pakkasen puolelle, eikä taloissa ole normaalisti minkäänlaista lämmitystä, vaan yksinkertaisista ikkunoista tuulee sisälle. Keskuslämmitys, lattialämmitys tai patterit, itsestäänselvyyksinä pitämäni asiat, puuttuvat täältä kokonaan. Asunnossani on talvikuukausina aamuisin sisällä +14C lämmintä ja pistorasiaan laitettava patteri kykenee lämmittämään vain pienen osan huoneesta. Kun myös vesiputket välillä jäätyvät ja kun sähkökatko yllättää iltaisin, helposti tulee koti-ikävä ja kaipuu ”Suomen lämpöön”.

Kauniin ja puhtaan luonnon lisäksi parasta täällä ovat paikalliset ihmiset, työkaverit ja ystävät. Olen saanut kokea suurta lähimmäisenrakkautta ihan viime aikoina, kun mursin jalkapöydästä luitani, enkä päässyt liikkumaan asuntoni ulkopuolelle. Työkaverini toivat juomavedestä lähtien kaiken asuntooni ja yksi heistä tarjoutui jopa nukkumaan sohvallani ja lukemaan minulle iltaisin kirjaa, etten tuntisi itseäni yksinäiseksi. Paikallisten ystävien kanssa on jaettu elämän ylä-ja alamäkiä ja opittu toinen toisiltamme ihmiselämän koukeroista ja hienouksista.

Toivon, että välittäminen ja lähimmäisenrakkaus kuvastuvat minusta ja työstämme.

Pidän tästä maasta ja sen ihmisistä todella paljon! Toivon, että työmme voisi jatkossakin muuttaa perheiden elämää ja suuntaa paremmaksi. Toivon, että välittäminen ja lähimmäisenrakkaus kuvastuvat minusta ja työstämme, ja se voisi tuoda tämän maan kansalaisia lähemmäs todellisen rakkauden lähdettä.