Kongon demokraattisessa tasavallassa Fida ja CEPAC-kirkon vaikuttamistyön tiimi työskentelevät sen eteen, että vammaisia henkilöitä syrjivistä lakipykälistä ja käytänteistä päästään eroon. Kongon maaohjelman erityisneuvonantajana toimiva Katja Köykkä kuvaa blogissaan vaikuttamistyön tiimin ajatuksia ja saavutuksia tähän mennessä.

Emmehän me missään nimessä voi sallia, että näin syrjivä laki on voimassa meidän maassamme! Näin huudahtaa Kongon demokraattisessa tasavallassa Fidan kumppanin, CEPAC-kirkon vaikuttamistyön tiimin johtaja Wamu Amundala Jeanpierre. Hän tehostaa sanojaan kohottautumalla kohti minua. Olen tullut tapaamaan tiimiä ja nyt käymme yhdessä läpi alueen tilannetta sekä vaikuttamistyön mahdollisuuksia ja suunnitelmia.

Kalemie on kaupunki Tanganika-järven rannalla. Alueella asuvien ihmisten arkea varjostavat monenlaiset haasteet. Arjen toimeentulon hankaluus, puhtaan veden puute ja pitkäkestoinen levottomuus ovat ajaneet ihmisiä pois omilta asuinalueiltaan. Keskustelumme Kalemien alueesta on kuitenkin niin täynnä toivoa ja tulevaisuutta kohti kurkottamista, että kuuntelen mykistyneenä näitä silmin nähden innostuneita vaikuttamistyön tiimiläisiä! Näin he kuvailevat nykytilannetta sekä työtä tähän mennessä:

Ennen kuin voi ottaa työpaikan vastaan, täytyy työnantajalle toimittaa todistus fyysisestä terveydestä. Tämä on pykälä, jonka haluamme ehdottomasti muuttaa. Tämähän tarkoittaa sitä, että jos sinulla on fyysistä vammaisuutta, et pysty ikinä hakemaan töitä, tiimi jatkaa tilanteen kuvaamista.  

Puolitoista vuotta sitten osallistuimme ensimmäiseen koulutukseen koskien vaikuttamistyötä ja se tosiaankin avasi silmämme. Nyt tiimissämme on kuusi jäsentä, joista jokaisella on oma vastuualue kuten esimerkiksi puheenjohtajuus, sihteerinä toimiminen tai koulutukseen liittyvät asiat. Koulutuksen jälkeen halusimme tutustua tarkemmin siihen, miten alueellamme lapsen oikeudet toteutuvat, ja onko kaikilla lapsilla samat mahdollisuudet käydä koulua.

Voimme toki tehdä työtä vammaisten henkilöiden hyväksi, mutta parasta on, jos teemme sitä heidän kanssaan.

Aloitimme keskustelemalla opettajien ja koulujen johtajien kanssa ja kouluttamalla heitä. Vetosimme siihen, että Kongon laki tukee jokaisen lapsen kouluun pääsyä, mutta arjessa se ei näy. Päätimme myös mennä astetta pidemmälle – sinne, missä päätöksiä tehdään, sinne, mistä löytyy valtaa tehdä muutoksia. Puhuimme opetusministeriön paikallisen edustajan kanssa tilanteesta ja saimme heiltä tukea.

Kaiken tämän työn jälkeen tilanne on parantunut Kalemiessa. Vammaisten lasten kouluun pääsy on helpottunut ennen kaikkea sen vuoksi, että opettajilla on tietotaitoa inklusiiviseen opetukseen. Vähitellen myös tabu aiheen ympäriltä alkaa hälvetä. Toisaalta myös vanhemmat ymmärtävät nyt paremmin, että jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua.

Hyvin pian tiimimme perustamisen jälkeen tajusimme, että voimme toki tehdä työtä vammaisten henkilöiden hyväksi, mutta parasta on, jos teemme sitä heidän kanssaan. Tämän vuoksi meillä on tiimissä kokemusasiantuntija, joka toimii myös alueen vammaiskomitean yhdyshenkilönä. Näin saamme vahvan äänen myös heiltä, joiden oikeuksia haluamme edistää ja puolustaa.

Vaikuttamistyö tarvitsee vahvoja faktoja vietäväksi heille, jotka tekevät maatamme koskevia päätöksiä. 

Olemme siis saaneet jo paljon hyvää muutosta aikaan vaikuttamistyön kautta. Muutoksen on lähdettävä täältä meistä, kylien ihmisistä. Meidän on tiedettävä mikä tilanne on, jotta voimme viedä viestiä päätöksentekijöille, jotka ovat usein kaukana ihmisten arjesta – varsinkin niiden arjesta, joiden oikeuksia poljetaan.  

Tällä hetkellä haasteenamme on se, että meillä ei ole vielä riittävästi tilastoja kuvaamaan alueen tilannetta kokonaisuudessaan vammaisten henkilöiden arjesta ja niistä tekijöistä, jotka rajoittavat heidän elämäänsä ja osallisuuttansa. Tämän eteen teemme nyt työtä. Vaikuttamistyö tarvitsee vahvoja faktoja vietäväksi heille, jotka tekevät maatamme koskevia päätöksiä. Emme voi puhua vain luuloistamme.

Teemme yhteistyötä maamme vammaisasioista vastaavan ministerin kanssa. Olemme kertoneet hänelle toiminnastamme, ja vieneet rohkeasti viestiä täältä omalta alueeltamme siitä, minkä pitäisi muuttua, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat jokaisen kohdalla.

Sanotaan, että jos pelastat yhden, pelastat koko maailman.

Eräs tähtihetki työssämme on ollut se, kun pääsimme puhumaan televisiossa. Tämä oli huikea mahdollisuus saada äänemme ja viestimme kuulumaan läpi koko maan. Kerroimme lasten oikeudesta koulutukseen, ja että emme voi sallia syrjintää – jokaista tarvitaan paremman tulevaisuuden rakentamiseen!

Eräänä päivänä kuulimme tytöstä, jonka vanhemmat olivat kuolleet, ja hän eli ihmisten tuen ja avun varassa. Hän on vammainen tyttö ja hän ei siksi ollut saanut koulupaikkaa. Kävimme keskustelua alueen kouluviraston kanssa ja nyt tyttö on koulussa. Autamme häntä oppimateriaalien ja koulupuvun hankkimisessa. Sanotaan, että jos pelastat yhden, pelastat koko maailman. Vaikuttamistyön kautta autamme yksilöitä, lähimmäisiämme. Yhtenä päivänä voit itsekin olla tilanteessa, jossa toivot oikeuden toteutuvan. Vaikka teemme vaikuttamistyötä vahvasti päättäjien suuntaan, emme silti halua sulkea silmiämme yksilöiden huolelta.

Jatkamme vaikuttamista! Siksipä tosiaan olemme nyt ottaneet asiaksemme vaikuttaa lakimuutokseen, jotta vammaiset henkilöt voivat hakea työtä ilman todistusta fyysisestä terveydestä, mikäli työ on sellainen, joka muuten heille sopii. Olemme jo olleet yhteydessä maan parlamenttiin, senaattiin, pääministeriin ja sosiaaliministeriöön lakimuutoksen puolesta. Odotamme innolla heidän vastaustaan, emmekä aio antaa periksi!