Tämän vuoden tammikuussa avustusjärjestö Oxfam raportoi, että maailman kahdeksan rikkainta miesmiljardööriä omistaa enemmän kuin ihmiskunnan köyhä puolikas eli 3,6 miljardia ihmistä.

Köyhyysproblematiikkaan tuli jälleen yksi lisänäkökulma, kun niin sanotut Paratiisin paperit paljastuivat syksyllä. Niiden mukaan kansainväliset jättiyhtiöt ja maailman rikkaimmat pimittävät rahojaan veroparatiiseihin.

Miksi?

Rakastan joulun realismia. Betlehemiin vievällä tiellä vaeltava epätyypillinen nuoripari (he sentään maksoivat veronsa!), talli ja eläimet, lanta ja kirput, yövuorossa olevien paimenten hämmennys, hengenvaaraan joutuneen perheen pakomatka.

Jotta raha tuottaisi vielä enemmän rahaa ja rikkaat vielä rikastuisivat. Jotta mitään ylimääräistä ei tarvitsisi antaa pois. Jotta maailman rikkaimman eliitin rahanhimoa voitaisiin vielä vähän ruokkia.

Kun luin näitä uutisia, voin pahoin.

Samaan aikaan maailman köyhimpien ihmisten ääni huutaa oikeudenmukaisuutta. Heidän todellisuutensa on rujoa ja raakaa köyhyyttä: nälkää, sairauksia, ihmisoikeuksien polkemista, apatiaa ja tulevaisuudettomuutta.

Äärimmäinen köyhyys vääristää koko ihmisyyden ja amputoi elämän monet mahdollisuudet.

Kristittynä iloitsen siitä, kuinka terävästi ja ajankohtaisesti Raamattu ottaa kantaa näihin asioihin.

Raamatun mukaan rikkaus ja vaurastuminen ei ole synti – ahneus ja rahanhimo on.

Raamattu opettaa kohtuullisuutta ja tyytyväisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja heikkojen puolustamista.

Raamattu kehottaa antamaan ja laittamaan hyvän kiertämään: lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.

Raamattu myös muistuttaa, että väärin hankitulla varallisuudella ei ole siunausta ja varoittaa, mihin rahanhimo johtaa.

Vastaisku kyllä tulee.

Ehkä se merkitsee ylikulutetun planeettamme elonkehän ja ilmaston halvaantumista. Kenties näemme köyhyyteen ja kurjuuteen ahdistettujen miljoonien ihmisten kansainvaelluksen. Sekin on mahdollista, että keinottelulle ja valheelle perustuva talousjärjestelmämme romahtaa.

Jumala armahtakoon poliittisia päätöksentekijöitä ja veroparatiiseissa piilottelevia yrityksiä ja miljardöörejä, jotta heidän silmänsä aukeaisivat oikeudenmukaisuudelle.

Rakastan joulun realismia.

Betlehemiin vievällä tiellä vaeltava epätyypillinen nuoripari (he sentään maksoivat veronsa!), talli ja eläimet, lanta ja kirput, yövuorossa olevien paimenten hämmennys, hengenvaaraan joutuneen perheen pakomatka. Tämän keskellä Jumala antoi parastaan – oman Poikansa.

Joulu: sen realismista versoo toivo koko maailmalle, niin köyhille kuin rikkaille.

Antoisaa ja anteliasta joulujuhlaa ynnä siunausta vuoteen 2018!