Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän kokee olevansa hyödyllinen ja kun hänen lahjansa ovat käytössä.

Me kaikki haluamme olla osa jotain suurempaa ja jotain pysyvää – jotain, mistä jää jälki. Jokainen haluaa kantaa vastuun elämästään, perheestään ja tekemisistään. Meidät on luotu kantamaan vastuuta.

Miksi sitten käyttäydymme joskus eri tavalla auttaessamme köyhiä? Miksi usein näemme köyhät vain avun kohteina?

Koulutus on avain köyhyyden poistamiseen, sillä se tuo aina mukanaan näköaloja, tietoa ja toivoa paremmasta.

Köyhälle ihmiselle voi olla nöyryyttävää tulla esimerkiksi ruuanjakelujonoon. Hän tahtoisi itse huolehtia lapsistaan, ja tuntuu hävettävältä turvautua jonkun ulkopuolisen tahon apuun.

Lastenkodit aloittivat orpokoteina, mutta pian niihin alettiin lähettää köyhien perheiden lapsia, koska ajateltiin, että ulkoistamalla vastuu kasvatuksesta saadaan ehkä jotain parempaa aikaan. Ei saatu. Lapsen etu on kasvaa perheessä, ei laitoksessa.

Olen asunut Balkanilla, jossa näin kaikenlaista kehitysaputyötä. Monet keskieurooppalaiset tulivat isojen rekkakuormien kanssa jakaakseen ruokaa ja muita materiaaleja. Ongelmana tässä on, että suurin hyöty tulee niille tahoille, joilta elintarvikkeet on hankittu.

Köyhälle tästä on hyvin rajallinen hyöty. Toki hänen on parempi olla kuin jos hän ei olisi saanut pakettia. Mutta seuraavana päivänä hänen on taas nälkä.

Mitä köyhä ihminen tarvitsee eniten? Uutta toivoa, joka voisi nostaa hänet epätoivoisesta tilanteesta. Köyhyys on ennen kaikkea näköalattomuutta ja toivottomuutta.

Koulutus on avain köyhyyden poistamiseen, sillä se tuo aina mukanaan näköaloja, tietoa ja toivoa paremmasta. Koulutettu ihminen tietää ja tuntee oman vastuunsa yhteiskunnassa. Hänen mahdollisuutensa kantaa vastuuta on suurempi kuin kouluttamattomalla. Koulutettu ihminen myös erittäin todennäköisesti kouluttaa omat lapsensa.

Fidan työ on oikeusperustaista, mikä tarkoittaa sitä, että ajamme köyhien oikeuksia, ja haluamme nähdä heidän nousevan täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Tällainen ihminen tietää ja tuntee oman arvonsa ja rohkaistuu tuomaan oman äänensä esille yhteiskunnassa. Tällainen ihminen ottaa vastuun omasta tulevaisuudestaan.

Ohjaamme perheitä omavaraisiksi tulonhankkimisohjelmien kautta. Autamme vanhempia, opettajia, virkamiehiä ja yhteisöjen johtajia ymmärtämään oman vastuunsa lasten koulunkäynnistä, terveydenhuollosta ja muista perusoikeuksista. He voivat nousta puolustamaan jokaista lasta, joka ei pääse kouluun, koska on ”väärää” sukupuolta, etnistä ryhmää, uskontoa tai on vailla syntymätodistusta.

Näin jokainen voi kurkottaa siihen tulevaisuuteen ja toivoon, joka hänelle kuuluu – ja jokainen voi kokea olevansa arvokas.