Kuin varkain vihreys valtasi tienoot, ja kevään ensimmäiset leskenlehdet ilmestyivät pitkän talven, lumen, pakkasen jälkeen. Lämpö ja valo ovat ihmeellisiä luonnonvaroja. Aamulla aikaisin kahvin voi nauttia linnunlaulua kuunnellen. Ihmiset juttelevat enemmän, ja heidän kasvoilleen jää kareileva hymyntapainen ilman mitään sen kummempaa syytä.

Pienen pieni, hentoinen tyttö kantoi suurta pussia ja hoippui minua kohti. Menin vastaan auttamaan ja kiitin häntä.

Kukkapenkkejä käännetään ja mukuloita ja siemeniä istutetaan sen toivossa, että maasta nousee jotain värikästä ja kaunista kesäpäiviä piristämään.

Ruohonleikkuuta kaivanneet huomaavat yllättäen työn olevan jälleen kerran työläämpää kuin miltä se talvikauden aikana muistojen haalistuessa tuntuikaan.

Kotia putsataan ja valmistellaan, kuka itselleen, kuka juhlia varten.

Oman käden jäljen tuoma onnistumisen ilo on suuri. Varsinkin kun ensimmäiset nuput ja terälehdet näkyvät, ja ruoho on tasaista kuin parhaan golfkentän. Tyytyväisyys ja kokonaisvaltainen hyvinvointikin paranee, kun näkee oman työn tuottaman tuloksen.

Seinäjoen Fida-myymälämme muutti keväällä uusiin tiloihin keskelle elämää, kauppakeskukseen. Entiset asiakkaat ovat löytäneet meidät, ja luontaisen asiakasvirran lähellä olemme saaneet tuplaten uusia.

Kyllä kannatti tehdä valtaisa muutto! Purkaa vanha, luopua vanhasta ja lähteä rohkeasti kohti uutta tuntematonta.

Lahjoitetut tavarat päätyvät reippaassa tahdissa uusille omistajille. Päivän päätteeksi, raskaan työn tehtyämme, katkaistuamme musiikin ja valot ja laskettuamme rullakko-oven alas olemme kiitollisia jokaiselle lahjoittajalle ja ostajalle.

Niin ovat varmasti hekin, joita Fidan apu koskettaa – he, jotka saavat puhdasta vettä, terveydenhoitoa, katon pään päälle, toivon paremmasta. Jaettu ilo on moninkertainen.

Eräänä päivänä myymälän ovi avautui hieman vaivalloisesti, ja sisään astui tyttö isänsä kanssa. Heillä oli suuria lahjoitettavia tavarapusseja käsissään. Pienen pieni, hentoinen tyttö kantoi suurta pussia ja hoippui minua kohti. Menin vastaan auttamaan ja kiitin tyttöä ja isää. He kertoivat tuovansa lisää.

Oven sulkeuduttua kuulin pienen tytön nauravan niin iloisesti, että liikutuin. Kun he palasivat, tytöllä oli sylissään vieläkin isompi säkki ja hänen kävelynsä oli entistä horjuvampaa. Kehuin tyttöä tomeraksi isän apulaiseksi. Hän vastasi myöntävästi, ilo ja ylpeys loistivat kasvoilta.

Tyttö pomppi pois kevyesti hakeakseen vielä yhden kuorman. Jälleen kuulin oven raosta iloisen heleän naurun. Kolmannen tavaralastin jälkeen kyykistyin vielä juttelemaan tytön kanssa.

Poistuessaan hän nauroi remakkaa naurua sydämensä pohjasta ja kiljaisi: ”me tehtiin se iskä!”