Keski-Aasiassa sijaitseva Tadžikistan on pieni, vuoristoinen maa Afganistanin ja Kiinan rajalla. Tarinat sieltä ovat harvinaista herkkua. Kurkkaa Tadžikistanin arkeen terveyskouluttajan silmin!

Sairaanhoitajaksi opiskellessani yksi silmiä avaavimmista kursseista käsitteli potilaan ohjausta.  Ei kovin kiehtovan kuuloista, mutta tilastoja opiskellessa yksi asia tuli selväksi: On vaikeaa saada ihmisiä muuttamaan käytöstään.

Haaste on yleismaailmallinen. Hyvien valintojen tekemisen ei riitä pelkkä tieto, sillä muuten minäkin käyttäisin hammaslankaa kaksi kertaa päivässä. Jos me suomalaiset asiantuntijoiden ja tieteellisten tosiasioiden paljoudessa emme tee muutoksia terveellisten tapojen suuntaan, voimmeko odottaa enemmän Keski-Aasiassa?

“Tein paljon työtä tässä kylässä terveyskasvatuksen parissa.” kertoo eräs Fidan paikallisista työntekijöistä. “Neljän vuoden jälkeen aloin nähdä tuloksia”.  Neljä vuotta! Mutta positiivisesti katsottuna asiat alkoivat muuttua parempaan suuntaan.

Projektimme lääkäri myöntää, että suuret tarpeet ja haasteellinen työmaa tuntuvat joskus ylivoimaisilta.  Hän järjestää kylissä koulutuksia odottaville äideille ja terveydenhoidon henkilökunnalle. “Onko sinulla positiivisia esimerkkejä viime vuodelta?” kysyin häneltä.

Paikallisia tapoja noudattaen pieni vauva sai teetä ja velliä tai jopa vettä nälkäänsä.

Muistelimme yhdessä erään perheen odotettua jälkeläistä. Pieni poikavauva ei kasvanut normaalisti ja eräs sukulainen toi hänet näytille. Etsiessämme vastauksia esiin tuli kulttuuriin ja uskomuksiin liittyviä syitä.

Tuoreen äidin odotettiin palvelevan perhettään samalla tavalla kuin ennen synnytystä. Hän pesi käsin pyykkiä, siivosi pihaa ja taloa ja laittoi kaiken ruoan isolle perheelle. Sillä aikaa anoppi hoiti vauvaa. Kiireessä imetyshetket harvenivat ja maito väheni.

Ongelmat ovat usein monien tekijöiden summa. Kulttuuriin liittyvät odotukset estivät nuorta äitiä viettämästä rauhallista aikaa vauvan kanssa.  Vauva ei ole vain hänen, vaan anopilla on suuri päätösvalta. Paikallisia tapoja noudattaen pieni vauva sai teetä ja velliä tai jopa vettä nälkäänsä.

Vauva ei ollut sairas, eikä olisi tarvinnut pitkää listaa lääkkeitä, jotka hänelle määrättiin, kun perhe viimein huolestui. Onneksi syy löytyi ja nyt tämä vauva on reipas taapero.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Opimme näistä uskomuksista vuosi vuodelta lisää.

Ystäväni äiti oli joutunut sairaalaan. Kävin häntä katsomassa ja vein tuliaisiksi kotona säilöttyä vadelmahilloa.  “Onko tämä kylmää vai kuumaa?” tarkisti ystäväni ennen kuin antoi hilloa äidilleen. Enpä osannut sanoa kumpaan kategoriaan vadelmahillo kuuluu.“Kuuma” tekee ihmiselle hyvää ja “kylmästä” voi sairastua.

Oikean tiedon levittäminen voi pelastaa henkiä!

Tuoreet hedelmät ovat “kylmiä” joten raskaana olevat ja synnyttäneet eivät niitä saa. Jänispaistia, joka olisi edullista kasvattaa itse, ei syödä, koska sen pelätään aiheuttavan huulihalkioita.

Sisukkuus kuitenkin palkitaan. “Minulla ei ole lapsia, joten en tiedä mikä on normaalia synnytyksen jälkeen. Mutta olin kuullut näitä terveysluentoja ja kun ystävälläni oli verenvuotoa ja vakavia kipuja synnytyksen jälkeen, patistin hänet lääkäriin,” kertoi koulutuksiamme kuunnellut nainen. Oikean tiedon levittäminen voi pelastaa henkiä!

Ja miten palkitsevaa onkaan nähdä, kun naiset saavat tehdä hyviä päätöksiä yhteisönsä, perheensä ja oman hyvinvointinsa suhteen.