Neljä päivää opettelimme mitä tehdä, jos joudumme kidnapatuiksi tai meitä kohtaa aseellinen hyökkäys. Tiukka turvallisuuskoulutus oli pakollinen, sillä olimme matkaamassa eteläiseen Syyriaan alueelle, josta sotaan johtanut Syyrian kansannousu aikoinaan alkoi.

Pahoja tuhoja kokenut alue on Fidalle uusi toimintaympäristö. Saimme kesällä aloittaa siellä työn lasten koulunkäynnin ja toipumisen tukemiseksi yhdessä paikallisen kansalaisjärjestön kanssa.

Matkamme onnistui hyvin, vaikka alueella olikin levotonta.

Lattialla oli rikkoutuneita tuoleja, pöytiä, vihkoja, koulukirjoja ja seinissä luodinreikiä.

Meidän oli tarkoitus vierailla kahdella koululla, joita kunnostettiin alkavaa lukuvuotta varten. Toisen koulun lähellä oli sattunut ampumavälikohtaus päivää aiemmin, joten pääsimme käymään vain yhdessä koulussa. Koulu oli ollut viimeksi auki 10.10.2013. Se on sama päivä jona oma tyttäreni syntyi. Päivämäärä näkyi yhä koulun liitutaululla.

Lattialla oli rikkoutuneita tuoleja, pöytiä, vihkoja, koulukirjoja ja seinissä luodinreikiä. Koulun rehtori kertoi koulussa olleen aiemmin noin 650 oppilasta. Vierailumme hetkellä 150 heistä käytti toisen koulun tiloja iltapäivisin. Suurin osa oppilaista on paennut alueelta tai jättänyt tulematta kouluun. Monet vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Mietin, kuinka itse toimisin, jos en voisi laittaa lapsiani turvalliseen kouluympäristöön opiskelemaan. Uskaltaisinko päästää heitä ollenkaan lähtemään kotoa?

Onneksi nyt näyttää siltä, että vanhempien ei jatkossa tarvitse kantaa samanlaista huolta lastensa turvallisuudesta. Fida tuki kesän aikana kuuden koulun jälleenrakennusta paikallisen kumppanijärjestön kautta. Tuhannet lapset pääsevät aloittamaan koulunsa korjatuissa tiloissa. Vierailemaamme kouluun rehtori odottaa uudelle lukuvuodelle jopa 1 000 oppilasta.

Seurasimme kollegani kanssa sivusta, kun psykologi opetti alueen koulujen opettajille lastensuojelua ja keinoja, joilla opettajat voisivat tukea lapsia toipumaan traumoista. Syyrian lapset tarvitsevat rinnalleen turvallisia, osaavia aikuisia, jotka voivat auttaa heitä pääsemään yli pelkotiloista. Lapset ovat nimittäin vuosia joutuneet elämään kuolemanpelossa. He ovat nähneet ja kokeneet aivan liikaa. Siksi heillä on paljon ahdistusta, masennusta ja unettomuutta.

Samanlaista koulunkäynti ei siis ole kuin ennen sotaa. Kukaan ei ole voittaja, kaikki ovat menettäneet jotain tärkeää. Nämä lapset tarvitsevat vielä pitkään jotain, mikä tuo hymyn heidän huulilleen.