Aamulla tunsin itseni virkistyneeksi. Mukava sänky, tyynyt ja peitot olivat taanneet minulle hyvän yöunen. Ilmastointi toimi ja pystyin säätämään sen lämpötilaa mieleni mukaan. Hyttysverkot olivat täyttäneet tehtävänsä ja pitäneet verta imevät malariahyttyset lahdella. Kävin huolellisesti läpi vaatevarastoani ja valitsin sieltä mukavimmat ja sopivimmat vaatteet ja kengät päivää varten. Tarkistin sähköpostiviestini sekä sosiaalisen median. Sen jälkeen laskeuduin hissillä alakertaan aamiaiselle.

Buffetaamiaisella jouduin punnitsemaan lukuisien eri vaihtoehtojen välillä. Minun täytyi tankata itseni täyteen ravintoa, jotta jaksaisin edessäni olevan pitkän päivän. Olimme lisäksi varastoineet banaaneja, energiapatukoita ja pullotettua vettä varmistaaksemme, että jaksamme työskennellä illalliseen asti. Kuljettajamme ajoi meidät ylös ja alas jyrkkiä mäkiä. Niiden päältä avautuivat henkeäsalpaavat näköalat batwakylään, jossa olimme menossa vierailemaan.

Batwa-lapsilla ei ollut vaikeuksia valita vaatteita päivää varten. Samat vaatteet, joissa he nukkuivat yöllä, olisivat heidän päällään tänään, tällä viikolla ja ties kuinka pitkään.

Useimmat meistä eivät voi käsittää, minkälaisten asioiden kanssa köyhyydessä elävät ihmiset kamppailevat päivittäin. Itse olin juuri punninnut, mitä ja kuinka paljon söisin jaksaakseni valokuvata ihmisiä, jotka puolestaan pohtivat, onko heillä mitään syömistä tänään tai jopa koko viikon aikana. Lähdin mukavasta hotellihuoneestani tapaamaan kahdeksanhenkistä perhettä, joka asui ruohokattoisessa majassa. Siinä ei ollut ovea, kalusteita, patjoja, peittoja eikä hyttysverkkoja. Savu tuprutti ulos seinässä ja katossa olevista rei’istä, mutta samoista rei’istä tulivat sadevesi ja hyttyset sisään asuntoon.

Batwa-lapsilla ei ollut vaikeuksia valita vaatteita päivää varten. Samat vaatteet, joissa he nukkuivat yöllä, olisivat heidän päällään tänään, tällä viikolla ja ties kuinka pitkään. Heillä ei ollut muita vaatteita. Kenkien suhteen lapsilla ei myöskään ollut vaihtoehtoja, sillä he eivät omistaneet niitä lainkaan. Lapset kulkivat paljain jaloin.

Henkeäsalpaavien näkymien keskellä lapset pysyivät poissa koulunpenkiltä, koska heillä ei ollut voimia kävellä jyrkkää mäenrinnettä muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan kouluun. He eivät yksinkertaisesti saaneet riittävästi energiaa ruuasta, jotta olisivat jaksaneet kävellä koulumatkan ja keskittyä oppitunneilla. Nämä lapset olivat kuitenkin onnekkaita, sillä vain harvalla vanhemmalla oli varaa maksaa koulumaksuja. Kun laitoin käteni muutamien lasten päiden päälle, ne hehkuivat kuumeisina. Saisivatko he jostain lääkettä, joka auttaisi heitä?

Me pidämme puhdasta juomavettä itsestäänselvyytenä, mutta suurimmalle osalle maailman ihmisistä sitä ei ole helposti saatavilla.

Afrikan auringon alla on tärkeää huolehtia nestetasapainosta. Meillä oli laatikoittain pullotettua vettä mukanamme ja muistutimme jatkuvasti toisiamme sen juomisesta. Mutkitteleva polku eukalyptusmetsän halki vei meidät laakson pohjalle, mistä kyläläiset saivat juomavetensä. Sitä käyttivät kaikki ympäröivien kylien asukkaat sekä karja. Matka ylös kukkulalle ja takaisin alas laaksoon teki meidät janoisiksi, joten menimme hakemaan autostamme toisen vesipullon, jonka kulautimme samantien alas kurkustamme. Me pidämme puhdasta juomavettä itsestäänselvyytenä, mutta suurimmalle osalle maailman ihmisistä sitä ei ole helposti saatavilla.

Tiedänkö, mitä köyhyys on? Olen koittanut valokuvata sitä, mutta sen syvällinen tavoittaminen vaatii paljon enemmän kuin mihin digitaalinen kuva pystyy.

Päivä lähestyi loppuaan. Säädimme auton ilmastoinnin täysille ja olimme iloisia päästessämme pois läkähdyttävästä helteestä. Meille nousi jo sylki suuhun ajatellessamme, mitä söisimme hotellin illallisella. Söisimmekö sitä maukasta kalaa, jota saimme yhtenä päivänä vai kokeilisimmeko tällä kertaa pihviä. Kuinka mukavaa olikaan päästä suihkuun ja pestä pois päivän pölyt. Puhtaiden vaatteiden ja sandaalien vaihtaminen sai minut tuntemaan itseni uudelleensyntyneeksi.

Tiedänkö, mitä köyhyys on? Olen koittanut valokuvata sitä, mutta sen syvällinen tavoittaminen vaatii paljon enemmän kuin mihin digitaalinen kuva pystyy. Maailman Pankki linjasi: Köyhyys on nälkää ja suojan puutetta. Se on sairastamista ilman mahdollisuutta päästä lääkäriin. Se on sitä, ettei ole pääsyä kouluun eikä tilaisuutta oppia lukemaan. Se on myös sitä, ettei ole työtä, vaan on elettävä päivä kerrallaan peläten tulevaisuutta. Se on lapsen menettämistä sairauden vuoksi, jonka on aiheuttanut likainen juomavesi. Köyhyys on niinikään voimattomuutta sekä representaation ja vapauden puutetta.