On tiistai-ilta, nuorisokeskus on täynnä elämää.

Ryhmä nuoria soittelee kitaraa, toiset opiskelevat englantia. Yksi nuorista istuu kirjastossa lukemassa. Jotkut pelaavat Unoa sisällä, toiset sählyä pihalla.

Istun lattialla ympärilläni joukko nuoria. Haluan ymmärtää, mitä heille merkitsee osallisuus ja mitä he ajattelevat kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta.

Ja mikä  parasta: nämä nuoret palavat halusta kertoa kokemuksiaan.

Toivoisin, että äiti kysyisi minulta edes joskus jotain elämääni liittyvää. Että hän olisi kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.

”Olen oppinut täällä paljon asioita, esimerkiksi soittamaan kitaraa ja laulamaan”, kertoo poika, joka on pari päivää aiemmin esiintynyt bändinsä kanssa nuorisokeskuksen konsertissa monisatapäiselle yleisölle.

”Isä oli kuuntelemassa konserttia. Hän sanoi minulle ennen keikkaa, että kun teet parhaasi, niin tulee hyvä!” toteaa poika silminnähden ylpeänä.

Nuorille on tärkeää, että omat vanhemmat näkevät heidät. Valitettavasti kaikenlainen vertaileminen ja paremmuusjärjestykseen laittaminen on nuorten arkea.

Joskus aikuisten täytyy omin silmin nähdä, kuinka lahjakkaita nuoret ovat, jotta ymmärtävät antaa arvon jokaiselle, käy ilmi erään oppilaan kertomuksesta.

”Kerran opettajat näkivät minut laulamassa isolle yleisölle. He ihmettelivät, kuinka osasin laulaa niin hyvin. En ole kovin hyvä koulussa, mutta nyt he ymmärtävät, että voin silti olla taitava muissa asioissa.”

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Perheen sisäiset haasteet ja kykenemättömyys keskinäiseen vuorovaikutukseen voivat saada nuoren kokemaan, että hän ei ole rakastettu ja arvokas.

”Toivoisin, että äiti kysyisi minulta edes joskus jotain elämääni liittyvää. Että hän olisi kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.”

Toinen nuori jatkaa: ”Tulen surulliseksi, kun minua ei kuunnella. Tuntuu kuin minua ei olisi olemassa. Täällä nuorisokeskuksessa meitä kuunnellaan, ja saamme esittää omia ideoitamme. Silloin minusta tuntuu, että olen tärkeä.”

Jokainen meistä tarvitsee kokemuksen siitä, että meihin uskotaan ja luotetaan ja pystymme kantamaan vastuuta. Joskus vähäpätöisiltäkin näyttävät asiat voivat saada suuren merkityksen nuoren elämässä.

”Täällä laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa toisille. Heidän mielestään se oli herkullista. Tulin tosi iloiseksi!”

Työmme tavoitteena on saada nuorten ääni kuuluviin. Nuorisokeskuksessa he saavat toteuttaa ideoitaan yhdessä toisten kanssa ilman pelkoa epäonnistumisesta.

Nuoret voivat ilmaista itseään musiikin, tanssin, näytelmien, kirjoittamisen, kuvataiteiden tai urheilun keinoin. He voivat olla mukana vapaaehtoisohjelmassa ja tehdä hyvää muille. He voivat kokea ystävyyttä, yhteyttä ja osallisuutta.

Mitä kuulluksi tulemisesta seuraa, ja miten osallisuus vaikuttaa?

Eräs nuorisokeskuksen työntekijöistä kertoo, kuinka arat ja hiljaiset nuoret muuttuvat ja heidän itseluottamuksensa vahvistuu.

”Heidän luovuutensa puhkeaa kukkaan ja he tekevät innoissaan niitä asioita, joista ovat unelmoineet! Täällä heidän ajattelutapansa, asenteensa ja käyttäytymisensä muuttuvat.”

Ilta on kulunut pitkälle, ja on aika sulkea nuorisokeskuksen ovet. Kotiin lähtiessämme yksi tyttö sanoo silmät loistaen: ”Voin kertoa sinulle lisää joku toinen kerta. Minulla on niin paljon kerrottavaa!”

Tänään hän tuli kuulluksi.