Nuo raamattuopiston opettajan sanat jäivät kaikumaan päässäni tutkimusprojektiini liittyvän session jälkeen. Teen tutkimusta seurakuntien vaikutuksesta ympäröivään yhteiskuntaan, ja tarkemmin sen oikeudenmukaisuuteen lähetystyön kontekstissa.  Opettajan sanat yllättivät minut täysin.

”Hänen seurakunnassaan asianajaja ja romanilapsi palvelevat yhdessä Jumalaa. Se on mullistava asia yhteiskunnassa, jossa marginaaliryhmillä ei ole oikeuksia.”

Mieleeni tulvahti lukuisia muistoja Kosovossa viettämästäni kahdesta vuodesta ja omista kokemuksistani siitä, miten Balkanilla vain muutaman kymmenen jäsenen seurakunnat ovat olleet vaikuttamassa ympäröivään yhteiskuntaan. Muistelin pastorin saamia puhelinsoittoja, joissa tiedusteltiin hänen tai Raamatun kantaa eri asioihin. Muistelin niitä kertoja, kun hän oli televisiossa kommentoimassa maan turbulenttia poliittista tilannetta. Häntä oli pyydetty politiikkaan mukaan lukuisia kertoja. Hänen seurakunnassaan asianajaja ja romanilapsi palvelevat yhdessä Jumalaa. Se on mullistava asia yhteiskunnassa, jossa marginaaliryhmillä ei ole oikeuksia.

Muistelin niitä kertoja, kun vierailimme yhdessä ministeriöissä ajamassa romanien oikeuksia. Muistelin seurakunnan tarjoamia lastensuojelukoulutuksia, joissa istui mukana yhteiskunnallisia vaikuttajia – valtion virkamiehiä, opettajia ja lastentarhojen johtajia. Muistelin erästä bosnialaista seurakunta-aktiivia, joka kiersi kouluissa puhumassa romanilasten oikeuksista. Muistelin pienen seurakunnan järjestämää massiivista evankelioimiskampanjaa, jossa vammainen henkilö julisti evankeliumia. Hän tapasi seurakuntalaisten kanssa myös maan pääministerin ja kertoi avoimesti Jumalan vaikutuksesta elämäänsä. Kampanja televisioitiin koko maahan.

Kun asetamme nämä tarinat saman tyyppiseen kontekstiin, kuin missä Jeesus palveli, niin voimme ymmärtää vielä paremmin, miten erityisiä ne ovat. Balkanilla, kuten monissa muissa ei-länsimaisissa yhteiskunnissa, eletään poliittisesti samanlaista aikaa kuin Jeesuksen ajan yhteiskunnassa. Jatkuvan konfliktin tai kapinan uhka on ilmassa. Eri ryhmittymät ajavat vahvasti omaa agendaansa. Valtaapitävillä on oikeus sortaa heikompia. Evankelisiin kirkkoihin kuuluu alle prosentti väestöstä. Bosniassa arvioidaan olevan noin 500 evankelista uskovaa neljän miljoonan asukkaan joukossa.

”Väitän, että me jälkikristillisessä yhteiskunnassa elävät olemme sokeita kristinuskon vaikutukselle.”

Mitä enemmän tutkin Raamatun sanomaa ja kristittyjen tehtävää maailmassa, sitä suurempana näen haasteen, joka meille on annettu. Sitä suuremmaksi muodostuu myös Jumalan voima ja seurakunnan riippuvaisuus siitä. Onhan suuri ihme, että alkukirkosta tuli niin vaikutusvaltainen, että kristinuskon opit ovat muokanneet kaikkia länsimaisia yhteiskuntia. Väitän, että me jälkikristillisessä yhteiskunnassa elävät olemme sokeita kristinuskon vaikutukselle. Länsimaisella demokratialla on juuret Raamatussa. Tilanne on ihan toinen yhteiskunnissa, joissa vallitsee oman edun tavoittelu, korruptio ja riisto. Tämänkaltaisessa ympäristössä pienikin evankeliumia todeksi elävä ryhmä voi olla suurena valona koko yhteiskunnalle.

Seurakunta, joka on vahvasti erilainen ympäristöstään, erottuu ja sen valo loistaa kauas.  Alkuseurakunta oli pieni, omasta voimastaan riisuttu, vainojen keskellä elävä joukko, joka yritti sulatella massiivista ja mahdottomalta kuulostavaa tehtävää, jonka Jeesus heille jätti. Tuohon tehtävään kuului vahvasti myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ajaminen.