Mitä tapahtuu, kun maailman lukutaitoisimmasta kansasta lähdetään lähetystyöhön?

Laukkuihin pakataan kirjoja. Oma pino isälle, äidille ja jopa kolmen kuukauden ikäiselle esikoiselle. Haluamme välittää rakkauden kirjoihin, koska meillä on erityinen Kirja, jonka sanoman haluamme kaikkien kuulevan.

Mutta perillä tapaammekin ihmisiä, jotka eivät osaa lukea. He pyytävät meitä selittämään, mitä me juuri heille luimme. He haluavat kuulla kertomuksia. Onneksi olemme kuunnelleet pyhäkoulukertomuksia koko lapsuutemme ajan. Nyt niille on tarvetta.

Kolmen pointin saarnat ja teemaan sidotut opetussarjat saavat aikaan lähinnä tyhjiä katseita.

Raamatun kylväjävertauksessa kylväjän kokemukset maaperän eri laaduista saavat kuulijat miettimään, millainen heidän oma sydämensä on.

Joosefin elämänkerta saa heidät ensin raivostumaan, sitten hämmästymään. Antoiko hän todella anteeksi?

Kuningas, joka heitti kiittämättömän palvelijan vankilaan, vaientaa monet mietteliääksi. Välittääkö Jumala oikeasti siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä?

Miten toimii seurakunta oraalikulttuurissa eli puheen kulttuurissa?

Kolmen pointin saarnat ja teemaan sidotut opetussarjat saavat aikaan lähinnä tyhjiä katseita. Kahdeksankymmentä prosenttia maailman väestöstä oppii mieluiten kertomusten, laulujen, draaman ja runojen kautta – riippumatta koulutustaustasta tai kulttuurista.

5,7 miljardia oraalioppijaa on huima luku!

Päätämme jatkaa kertomusten kanssa ja panostamme valmisteluun. Otamme käyttöön kysymykset, joiden avulla voimme kaivautua syvälle kertomukseen ja löytää sieltä hengellisiä totuuksia.

Mitä voimme oppia Jumalasta tämän kertomuksen perusteella? Mitä voimme oppia ihmisistä? Millaisia valintoja he tekevät? Millaisia seuraamuksia heidän valinnoillaan on heille itselleen, entä muille ihmisille? Mitä muuta he olisivat voineet tehdä?

Äskettäin uskoon tulleiden joukosta löytyy lupaavaa johtajamateriaalia. Heidät saatetaan lähettää ulkomaille raamattukouluun. Muutaman vuoden opiskelujen jälkeen kotiseurakuntaan palaa ihmisiä, jotka ovat menettäneet kosketuspinnan oman kulttuuriinsa.

Heillä on uutta tietoa, mutta he eivät osaa kertoa sitä tavalla, jonka heidän oma kansansa ymmärtäisi. Mikä huolestuttavampaa, lisääntynyt tieto ei näytä saaneen aikaa syvällistä muutosta heidän elämässään.

Verrattaessa perinteisen raamattukoulun käyneitä ja suullisesti opetuslapseutettuja uskovia saatiin yllättäviä tuloksia. Raamatun tuntemuksessa ei ollut merkittäviä eroja. Yllätys tuli siitä, että kertomuksia suullisesti läpikäyneiden elämänmuutos oli huomattava. Mistä tämä johtuu?

Raamatun kertomuksia läpikäydessä jokainen osallistuu keskusteluun ja vastaa kysymyksiin. Kertomus on helpompi sisäistää ja se jää muistiin, joten se on helppo jakaa muiden kanssa. Kertomuksen lopussa jätetään aina haaste: mitä tämä tarkoittaa minun elämässäni? Mitä aion muuttaa?

Kunpa ihmiset puhuisivat kristityistä niin kuin opetuslasten maanmiehet aikoinaan: Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa (Apt. 4:13).

Seurakuntatyön haasteet ovat suuria maissa, joissa paikalliset kristityt eivät voi pystyttää seurakuntarakennusta, saati raamattukoulua. Meillä on silti hyviä uutisia seurakuntien istutustyöhön: Raamattu riittää!

Lisätietoa lähetystyöstä oraalikulttuureissa ja Raamatun kertomusten suullisesta opettamisesta (englanniksi).