Siitä on noin 15 vuotta, kun olimme perheen kanssa pääsiäislomalla Unkarissa.

Kesken matkan suloinen tyttövauvamme sai ripulin. Ensin ajattelimme, että kyllä se tästä, onhan lapsiperheissä vatsatauteja nähty.

Juotimme nesteitä, vaihdoimme vaippoja, juotimme nesteitä, vaihdoimme vaippoja. juotimme nesteitä, vaihdoimme vaippoja.

Aloimme huolestua, kun vaipparalli vain kiihtyi kiihtymistään. Sitten tuli hetki, jolloin tajusimme, että kaikki ei ole kunnossa.

Miltä tuntuisi elää vaikkapa ugandalaisessa syrjäkylässä ja pitää sylissään 30 asteen kuumuudessa kuivuuden heikentämää lasta, jolle ei ole apua tiedossa.

Rotaviruksen aiheuttama armoton ripuli oli vienyt pienokaiselta kaikki voimat ja aiheuttanut elimistön kuivumisen. Näky oli pelottava. Hymyilevästä vauvasta oli tullut apaattinen, silmänaluset olivat tummuneet, silmät näyttivät siltä kuin ne olisivat painuneet syvälle silmäkuoppiin.

Niitä silmiä en unohda koskaan.

Pääsiäisloma sai onnellisen lopun: tyttäreni vietiin sairaalaan ja laitettiin tiputukseen. Nestetasapaino palautui normaaliksi jo muutaman tunnin jälkeen, ja lapsemme koko ulkoinen olemus muuttui.

Kun puhutaan ripulista, niin aika moni meistä hörähtää nauramaan. Ripuli kuulostaa sananakin kiusalliselta. Ripuli herättää villejä mielikuvia ja noloja muistoja.

Karsea väärinymmärrys!

Ripuli on armoton tappaja. Se surmaa joka vuosi noin puoli miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta. Lähes Helsingin kaupungin asukasluvun verran lapsia. Joka vuosi.

Muistan oman prinsessani apaattisen katseen 15 vuotta sitten. Miltä tuntuisi elää vaikkapa ugandalaisessa syrjäkylässä ja pitää sylissään 30 asteen kuumuudessa kuivuuden heikentämää lasta, jolle ei ole apua tiedossa.

Onko mahdollista estää satoja tuhansia lapsia kuolemasta ripuliin?

On! Ja yllätys yllätys: se ei ole edes rakettitiedettä. Ripuli on sekä ennaltaehkäistävissä että hoidettavissa.

Tarvitaan säällisiä vessoja, johon voidaan tehdä siististi isot ja pienet tarpeet.

Tarvitaan turvallista juomavettä, jossa ei ole eläinten tai ihmisten ulosteita, loiseläimiä, valumia maasta ja muuta saastaa.

Tarvitaan opetusta hygienian perusasioista kuten käsienpesusta, jolla ehkäistään kaikkein tappavimpiakin tauteja.

Tarvitaan tietoa helpoista hoitokeinoista: suola-sokeriliuos (olettaen, että jostain saadaan puhdasta vettä) taltuttaa ripulin oireet.

Tämänvuotinen Nenäpäivä-kampanja huipentuu nenäisään tv-ohjelmaputkeen perjantaina 10.11. Illan päätteeksi kello 22.30 nähdään Kakkashow.

Jos joku nyt kavahtaa, niin sanottakoon, että tulossa on painavaa asiaa sanitaatiosta – puhtaasta vedestä, vessoista ja viemäreistä. Juuri niistä asioista, jotka pelastavat lapsia turhilta kuolemilta ja joita UNICEF edistää Nenäpäivän tuella Ugandassa.

Samassa paketissa Nenäpäivä kertoo myös, kuinka Fida tukee Nenäpäivän tuella Ugandan entisiä lapsisotilaita uuden elämän alkuun. Näiden nuorten elämäntarinat ovat sen verran kovia, että ne esitetään vasta illan viimeisinä hetkinä.

Suomessa sanitaatioasiat ovat Luojan kiitos kohdillaan. Totta puhuen täällä halutaan usein vähän enemmänkin kuin pelkkä perusvessa ja käsienpesuallas. Kukapa ei unelmoisi kylpyhuoneosastosta nautinnollisine poreammeineen, LED-valaistuine höyrysaunoineen ja marmorikalusteineen?

Ehdotus: katsotaan Nenäpäivän Kakkashow ja maltillistetaan piirun verran omia kylpyhuoneunelmiamme. Hankitaan sen sijaan vessoja, puhdasta vettä ja hygieniakoulutusta lapsille, joilla on vielä koko elämä edessään.

Katso Nenäpäivän Kakkashow ja jo ennen sitä: lahjoita tästä.