Taistelu romanilasten oikeuksien puolesta on kesken, mutta unelmat saavat paljon aikaan.

Tuijotan ikkunasta kaamosajan pimeyteen. Vesipisarat rummuttavat tasaisesti ikkunaa. Mietin vuosia, jolloin naisilla ei ollut äänioikeutta. Yritän kuvitella, millaista silloin oli. En pysty siihen, koska itselleni on aina ollut normaalia, että naiset äänestävät. Saan kiittää tästä niitä, jotka alkoivat unelmoida paremmasta. Unelmaa seurasi taistelu, jossa Suomi oli edelläkävijä.

Sodan runtelemassa Bosniassa ensimmäiset kummilapset eivät osanneet unelmoida.

Olen työskennellyt Fidan kummilapsityön parissa 14 vuotta. Vuosiin mahtuu lukuisia matkoja Fidan kummikohteisiin, kohtaamisia lasten kanssa ja pitkiä iltoja Fidan toimistolla. Olen päässyt näkemään muutoksia yhteisöissä ja lasten elämässä. Olen päässyt todistamaan sitä, kun vilkkaat romanilapset ovat oppineet istumaan rauhassa ja kuuntelemaan opetusta. Olen nähnyt, miten heidän unelmansa muuttuvat. Sodan runtelemassa Bosniassa ensimmäiset kummilapset eivät osanneet unelmoida. Kun heiltä kysyttiin, että mistä sinä unelmoit, he katselivat hämmentyneinä toisiaan. Aikuiset heidän ympärillään olivat keskittyneet vain selviämään päivästä toiseen, tulevaisuutta ei uskallettu ajatella. Kuulin työntekijöiltämme, että on masentavaa pitää workshoppeja nuorille, jotka eivät uskalla haaveilla paremmasta.

Vuosien saatossa he oppivat unelmoimaan. Alkuun unelmat olivat kaikilla samoja: tytöt halusivat isona kampaajiksi ja pojat jalkapalloilijoiksi. Myöhemmin he keksivät erilaisia ammatteja. Joku uskaltautui jopa unelmoimaan korkeakoulusta! Itä-Euroopan romanilasten kohdalla tällainen on edelleen todella harvinaista, sillä heillä on rajattu näkökyky. Heidän potentiaalinsa ei pääse köyhyyden kierteessä esille.

Nyt Balkanilla on Fidan työn tuloksena kymmeniä romaninuoria, jotka ovat valmistuneet toisen asteen opinnoista tai jopa korkeakoulusta. Se, mikä ennen oli täysin mahdotonta, on tullut mahdolliseksi.

Mitä sinä unelmoit? Mitä se kertoo sinusta? Sanotaan, että kun Tarja Halosesta tuli Suomen presidentti, tytöt alkoivat mainita tulevaisuuden haaveekseen presidenttiyden. Se johtui siitä, että heillä oli esikuva. Samalla tavalla Itä-Euroopan romanitytöt tarvitsevat roolimalleja, joihin he voisivat samaistua.

Nyt, 13 vuotta työmme aloittamisen jälkeen, Balkanilla on Fidan työn tuloksena kymmeniä romaninuoria, jotka ovat valmistuneet toisen asteen opinnoista tai jopa korkeakoulusta ammattiin. Se, mikä ennen oli täysin mahdotonta, on tullut mahdolliseksi.

Mietin, miten paljon Itä-Euroopassa on lapsia, jotka eivät osaa tai uskalla unelmoida. Heidän maailmansa mahtuu heidän oman kotikorttelinsa sisälle.  Päivän kerjuureissun saldo määrittelee elämänlaadun.  Haisevia tunkioita, kipua, sairautta, kylmyyttä, köyhyyttä. Joku voi todeta, että he eivät halua muutosta. Se ei ole totta! He eivät osaa unelmoida muutoksesta. Lannistunut ihminen toimii niin, ettei hän enää edes osaa ajatella tai toivoa, että jokin asia voisi muuttua. Tässä tilanteessa yhden nuoren elämänmuutos voi saada aikaan muutosaallon.

Kaamosajan lohduttomuus kuvaa hyvin taistelua toivottomuutta vastaan. Taistelu romanilasten oikeuksien toteutumiseksi on valitettavasti vielä pahasti kesken. Mutta pimeyden keskellä pienikin valo loistaa kauas! Yksi koulutettu, työssä käyvä romaninuori. Jatketaan taistelua unelman puolesta.

Teemme lähetystyötä kaikista heikoimmassa asemassa elävien romanien parissa 11 itäisen Euroopan maassa. Tuemme lasten elämää esimerkiksi esikoulujen, läksykerhojen, leirien ja toimintakeskusten avulla. Joulun alla toimitamme perheille myös polttopuita, lämpimiä talvivaatteita ja ruoka-avustusta. www.toivokipinä.fi