Entisestä silpojasta tuli tyttöjen puolustaja
Kenialalainen Melita Koye luopui silpomisen harjoittamisesta ymmärrettyään sen haitallisuuden. Nykyään hän tekee valistustyötä silpomista vastaan seurakuntansa ja Fidan tukemana.
Nimeni on Melita Koye. Asun Keniassa, syrjäisessä Loitan vuoristokylässä. Kuulun maasai-yhteisöön. Meillä maasailla on monia vanhoja perinteitä ja rituaaleja.
Yksi niistä on tyttöjen sukuelinten silpominen, mitä on tehty kulttuurissamme satojen vuosien ajan. Vaikka se onkin nykyisin laitonta, sitä harjoitetaan edelleen yleisesti maasaiden lisäksi myös muiden heimojen keskuudessa.
Nuorena avustin usein kylämme vanhempia naisia suorittamaan tämän ikivanhan rituaalin. Autoin heitä pitämään kiinni kivusta vääntelehtivien tyttöjen käsistä ja jaloista sillä aikaa, kun tyttöjen sukuelimiä leikattiin partakoneenterällä. Uskoin auttavani tyttöjä tulemaan oikeiksi naisiksi. Uskoin, että ympärileikkauksen jälkeen he olisivat valmiita avioon.
Ympärileikkaajan työtä seuraamalla pätevöidyin lopulta itse ympärileikkaajaksi, jota me maasait kutsumme nimellä enkamuratani. Olen leikannut kymmeniä tyttöjä.
Tiesin, etten kuitenkaan voisi enää jatkossa teeskennellä, vaan minun pitäisi lopettaa ympärileikkaukset kokonaan.
Kuulin tyttäreltäni paikallisesta seurakunnasta ja aloin käydä siellä. Pastori kertoi ympärileikkausrituaalin monista haittavaikutuksista. Kun kuulin, mitä fyysistä ja psyykkistä vahinkoa se aiheuttaa tytöille, ymmärsin, että se on väärin. Seuraavalla kerralla, kun olin suorittamassa rituaalia, teeskentelin leikkaavani tyttöä, vaikka en todellisuudessa koskenutkaan häneen. Tiesin, etten kuitenkaan voisi enää jatkossa teeskennellä, vaan minun pitäisi lopettaa ympärileikkaukset kokonaan.
Nykyisin käyn säännöllisesti jumalanpalveluksissa. Kävin koulutuksen, jossa opin lisää tyttöjen ympärileikkauksen vaaroista. Sen jälkeen minut valittiin yhteisöni tyttöjen ja naisten edustajaksi. Teen valistustyötä yhdessä seurakuntani ja Fidan kanssa, jotta terveydelle vahingollisesta ympärileikkauksesta luovuttaisiin. Kierrän kertomassa myös toisissa maasai-yhteisöissä rituaalin vahingollisuudesta. Toivon, ettei meidän lastemme tarvitsisi enää joutua kokemaan silpomista.