Usko näkyy tekoina Euroopan köyhimpien lasten hyväksi
Seurakunnan jakamat polttopuut todistavat rakastavasta Jumalasta toivottomuuden leimaamissa Itä-Euroopan romanikylissä.
Matalalla roikkuvat harmaat pilvet heijastuvat sameasta kuralätäköstä. Pehmeään mutaan on painunut jalkojen ja hevoskärryjen jälkiä. Muutaman kymmenen kilometrin päästä sijaitsevalta Mustaltamereltä saapuva kostea ilma saa kylmän tunkeutumaan luihin ja ytimiin.
Pieni tyttö kantaa tyhjänä kumisevaa viiden litran muovista kanisteria. Vesi on taas katkaistu, kun vesilaskuun ei ollut varaa. Kilometrin päästä löytyy onneksi vesilähde, josta tonkan voi täyttää.
Itäeurooppalainen romanilähiö on kova paikka viettää lapsuutensa.
Itä-Bulgariassa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Turkin rajasta sijaitsevassa Sredecissä, romanien asuinalue alkaa kaupungin laitamilla kuin veitsellä leikaten muuhun asutukseen nähden. Talot ovat silminnähden huonokuntoisempia.
Perimmäiset asumukset jatkuvat kaupungin vieressä kohoavan kukkulan rinteeseen. Mitä syvemmälle romanilähiöön mennään, alkavat tiilikatot vähentyä ja asumukset muuttuvat hökkelimäisemmiksi. Päällystetty tiekin katoaa nopeasti alta.
Tänne ei voi ajaa autolla talvella, sillä talojen välissä risteilevät kapeat kujat ovat muuttuneet mutavelliksi.
“Romanikylien yleisilme on todella raju erityisesti talvisin. Se ei voi olla vaikuttamatta täällä asuvien ihmisten psyykkeeseen”, Fidan Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinaattori Janne Harjukoski sanoo.
Kepit klapeiksi
Risuja ja keppejä löytyi metsästä tällä kertaa huonosti. Alakouluikäinen tyttö kävelee kotiaan kohti sinne tänne sojottavat risut sylissään. Välillä risuja putoaa kyydistä. Silloin on pysähdyttävä poimimaan pudonneet risut mukaan. Niiden keräämiseen käytetty kova työ ei saa mennä hukkaan.
Kotiin päästyään tyttö ojentaa äidilleen risuja, joilla tämä ruokkii pienessä kamiinassa loimuavaa liekkiä. Märät risut palavat aluksi huonosti. Onneksi ne edes kuivuvat nopeasti. Kamiina antaa vaatimatonta lämpöään pieneen mökkiin, jossa asuu kuusihenkinen perhe.
“Saamme polttopuita keräämällä risuja metsästä äitini ja veljeni kanssa”, 8-vuotias Arsu kertoo.
Köyhimpien perheiden lapset keräävät risuja lähimetsistä kodin lämmittämiseksi. Kaduilla näkee lapsia sylit risuja täynnä. Joskus joku vetää perässään mudan halki isompaa puuta. Se on todellinen saalis. Talvet Balkanilla voivat olla armottoman kylmiä, eikä alkeellisissa taloissa ole juurikaan eristeitä.
Kylmyys voi pahimmillaan viedä hengen ilman kunnon polttopuita.
“Talvisin täällä on lunta paljon. Silloin meillä on ongelmia polttopuiden kanssa”, Arsu sanoo pienellä äänellään.
Seurakunnan perustama Toivon Lähde -yhdistys antaa köyhimmille perheille apua jakamalla polttopuita.
Polttopuiden jako alkaa sään kylmetessä. Kuivia puita ladotaan varastosta hevoskärryyn, jolla niitä kuljetetaan pitkin sään koettelemia katuja.
Polttopuita viedään talven mittaan suurimmassa tarpeessa olevien perheiden luokse. Seurakuntalaiset ja naapurit muodostavat hevoskärryiltä ketjun. Puut heitellään kotiovelle asti tätä ketjua pitkin.
”Talvi on meille kovinta aikaa. Silloin meiltä puuttuu ruokaa, polttopuita ja lääkkeitä. Olen kiitollinen, että seurakunnan Toivon Lähde -yhdistys auttaa meitä näiden tarpeidemme kanssa”, Arsun 34-vuotias äiti, Zoija, sanoo
Valtava todistus rakkaudesta
Sredecin seurakunnan pastori ja diakonit vievät apua perheille myös ruokakassien muodossa. Ruoka-apu tulee tarpeeseen, sillä palkkatöitä romaneille ei juuri ole tarjolla.
Sanoma rakastavasta Jumalasta ja köyhyydenkin keskellä pilkottavasta toivosta leviää puukuormien ja ruokakassien mukana.
“Polttopuiden jakaminen on valtava todistus kristillisestä rakkaudesta. Siinä usko näkyy tekoina yhteisössä. Koko kylä tietää, että nimenomaan seurakunta jakaa polttopuita”, Harjukoski sanoo.
Hän näkee seurakunnan tekemässä diakoniatyössä myös toisen tärkeän ulottuvuuden:
“Se on tärkeä voimaannuttava asia romaneille. He saavat kokemuksen siitä, että osaavat ja pystyvät.”
Sredecin seurakunta on avannut oman kirpputorin, jolla se hankkii rahoja avustustyöhön. He toimivat yhteisönsä hyväksi ja sytyttävät toivon kipinöitä ihmisten elämiin.
