Ukraina: Agneta haaveilee pyhäkoulusta
Agneta on kymmenenvuotias romanityttö Ukrainasta. Hänen kotikylänsä on muutaman kilometrin päässä Unkarin rajalta. Talvisin kylään on vaikea päästä autolla, koska tiet kastuvat ja muuttuvat saviliejuksi.
Kylässä on parikymmentä puurakenteista, savi-olkiseoksella vuorattua mökkiä. Agnetan koti on tyypillinen maaseudun romanitalo, jossa on yksi huone ja sen nurkassa liesi.
Talon on Agnetan isä tehnyt kauan sitten, kun hän vielä eli. Nyt Agneta asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Isovanhempiakaan ei ole enää.
Lääkkeitä kerjäämällä
Joka talviaamu äiti pilkkoo keräämistään oksista polttopuita saadakseen lämpöä hataraan hökkeliin. Samalla tulella keitetään paksua, mustaa kahvia. Sen kanssa syödään vaaleaa leipää.
Tällainen vähäravinteinen ruoka on ollut omiaan heikentämään Agnetan vastustuskykyä.
Agnetaa on yskittänyt jo pitkän aikaa. Äiti vei tytön viimein sairaalaan, ja siellä todettiin, että hänellä on tuberkuloosi. Äiti lainasi rahaa lääkkeitä varten, mutta kuuri loppui, ja Agneta on edelleen sairas.
Tyttö ei ole päässyt kouluun moneen kuukauteen. Äiti yritti aikaisemmin saada lääkkeitä kerjäämällä, mutta nyt hän ei enää edes yritä. Sanoo vain tytölle, ettei yski toisten päälle.
Pyhäkoulun suklaakonvehti maistui
Joskus aiemmin Agneta pääsi läheisen Holmokin kylän unkarinkielisen seurakunnan pyhäkouluun. Tyttö muistaa sen hyvin.
‒ Siellä laulettiin Jeesus-lauluja. Opettaja oli nimeltään Tanja. Hän näytti kuvia ja kertoi kertomuksia.
‒ Kerran sain suklaakonvehteja. Suklaan sisällä oli jotain vaaleaa. Ne oli maailman parhaita suklaita!
Agnetan kotoa on Holmokiin matkaa kahdeksan kilometriä. Busseja ei kulje, eikä matkalippuihin muutenkaan olisi rahaa.
Agneta haaveilee siitä, että parannuttuaan pääsisi taas pyhäkouluun. Ehkäpä sieltä silloinkin saa suklaata.
Mutta nyt olo on huono, ja uusi yskänpuuska ravistelee tytön hentoa olemusta.